Tag: elämä

Kirjakysely

Huppu päässä hoodfesteillä – pääesiintyjänä 3-UNION: Pyhimys x Juno x Heikki Kuula

Liiallinen vapaus ei sovi minulle (sopiiko jollekin?). Ensimmäinen koronakesä meni leikkiessä kotoilua, ihastellessa introverttina tyhjiä katuja ja katsellessa kohtuu tyynenä sähköpostiin kilahtelevia keikkaperuutuksia. Kakkoskierros kului jo ihan murmelina, samanlaisina toistuvat päivät seurasivat toisiaan eikä pikku-tai oikealla lauantailla ollut eroa. Olisi voinut lähteä, mutta minne? Kaikki oli katkolla, työ, festarit, kaverisuhteet ja mielenterveys. Onneksi tissuttelu ei […]

Piti lähteä parin päivän päästä, mutta en jotenkin osannut. Päivä venyi kahdeksi, kaksi kolmeksi ja kolme kuukaudeksi.  Kun on surullinen, ulos lähteminen ei ole koskaan huono ajatus. Ainakaan se ei pahenna oloa. Ulos lähtemisellä tarkoitan luontoa, en nuhjuista lähikapakkaa (vaikka voi sillekin olla aikansa). Kuivaksi karhitusta pellosta puskee heinää. Metsälammen suojissa räpiköi sorsapoikue. Ojan pohjalla […]

Useammassakin blogeissa on pyörinyt postaus siitä, millaisia elämänoppeja on kerääntynyt omien ikävuosien verran. Kokeilenpas koota omani! Pidätän oikeuden muuttaa mielipidettäni milloin vain, enkä väitä, että nämä olisivat hyviä tahi oikeita oppeja tai että noudattaisin näitä aina itsekään… 1. Pese kasvot illalla, vaikka väsyttäisi Enough said. 3. Pysähdy aina auttamaan pulassa olevaa eläintä Oli kyseessä sitten […]

Olen kerran jos toisenkin sanonut olevani kesäihminen, mutta olenko sittenkään? Olen syntynyt toukokuussa, silloin kun kaikki on vielä kainon vihreää ja ulkona tarvitsee villatakkia. Kesästä tulee mieleen monia ihania hetkiä ja retkiä, mutta myös hiki, allergia ja itikat. Kesäihmiset ovat oikeastaan hieman pelottavia. Tiedättehän, sellaiset paidattomat ja punakat tyypit, jotka istuvat päivittäin terassilla nesteyttämässä itseään […]

Sanoja tärkeämpää saattaakin joskus olla se, miten ne sanoo. Hyvä aikomus pelastaa vähän kömpelömmänkin kohteliaisuuden.

Peltoja silmänkantamattomiin, kilometritolpassa lukee ”Elä”. Bussin kello näyttää väärää aikaa – onko ikinä Oikea Aika? ”Millaisista miehistä sä tykkäät”, tiedustelee työtoveri. ”Voiko niistä tykätä?”, kysyn ,mutta vastaan sitten että teoriassa herkistä ja feminiinisistä, käytännössä sellaisista joita elämä on kolhinut ulkoa ja sisältä. Rosoisista niin kuin se iäkäs vanki, jonka kanssa vertailimme tatuointeja. Hän oli ensimmäistä […]

Mietin usein, ovatko kansalaisten käytöstavat löyhentyneet vai minun piponi kiristynyt entisestään? Ehkä molempia, mutta tuntuu että monen ihmisen sensitiivisyys on kadonnut somen syövereihin tai minne lie, ja tilannetaju loistaa poissaolollaan. Hölmöt vitsit ovat sallittuja ja ihan suloisiakin, mutta ihan kaikkia musertavia möläytyksiä ja tahdittomia töppäyksiä ei voi kuitata sanomalla ”Vitsi vitsi”. Läheiseni kuoli hiljattain. Olen […]

Luokkakokous – tuo luokattoman huono leffa ja monesti melko karmiva tapahtuma. Vertaillaan viinipäissään elämän kolhuja, asetetaan (epä)onnistumisia gaussin käyrälle kuin ylppäreissä konsanaan, ja etsitään omaa roolia porukassa jossain koululaisen ja traumaterapiassa lapsuutensa käsitelleen kypsän aikuisen välimaastossa. Osallistuin alakoulun (tai meidän aikaan se oli kyllä vielä ala-aste) luokkakokoukseen aKr. eli aikana ennen Koronaa. Ravintolapöydällinen kasvoja joissa […]