Tag: ihmissuhteet

Päivät valuvat, vanuvat ja venyvät niin ettei niistä saa otetta, ajantaju katoaa. Nappasin blogipioneeri Iidalta kivan kyselyn, jonka avulla voin yrittää muistella lähimenneisyyttä. ♠ Eli, milloin viimeksi… Nukuit päiväunet – Viime viikonloppuna. Tai oikeastaan jatkoin yöunia pienen valveillaolotauon jälkeen ja torkuin sitten yhteentoista kuin pahainen teini. Ai mikä univelka? Nauroit kyyneleet silmissä – Kun kävin […]

Kun lapsena etsimme rakkautta, hoksaamme vanhempien käytöksestä, millaisia meidän kuuluu olla rakkautta saadaksemme. Sopeudumme tähän käytösmalliin. Meistä kasvaa vaikkapa ylikilttejä, älyllistäviä tai vastuullisia – sellaisia, joina olemme saaneet kehuja tai hyväksyviä katseita. Tarjoilemme toiselle näitä malleja parisuhteissammekin, kuvitellen saavamme tietyllä tapaa toimimalla rakkautta osaksemme. Aidot halut, tarpeet ja toiveet voivat hautautua liiallisen sopeutumiskäyttäytymisen alle. Suhteessa […]

Siinä mielessä mummoni oli yli-ihminen, että toisin kuin meikämilleniaali ja monet muut, hän ei harrastanut valittamista. Mummo ei koskaan kitissyt tylsyyttä, märissyt vaivojaan tai nillittänyt turhista. Hän oli ratkaisukeskeinen toimija – asioiden eteen joko tehtiin jotain tai sitten niiden annettiin olla sen kummempia vatvomatta. Tietty järjestys kyllä olla piti, hommat oli hoidettava loppuun asti tai niistä tuli napakka, välitön palaute.

  If you don´t sacrifice for what you want.. What you want becomes the sacrifice. Viime aikoina monia on tuntunut houkuttavan jonkinlainen elämän yksinkertaistaminen, ehkä pakon (pandemia) sanelemana tai muuten vain ilmassa olevan itsetutkiskelun eetoksen siivittämänä. Täytyy siivota kaapit,biohakkeroida ateriat, tyhjentää mieli ja suunnata metsään – ei huono trendi ollenkaan! Onneksi olen itsessäni jo verrattain […]

Deittiappien ankea ja ahdistava (rinnakkais)todellisuus Iida kirjoitti blogissaan osuvasti deittisovellusten aiheuttamasta pahoinvoinnista ja ahdistuksesta. Jotain kummaa on minunkin mielestäni tapahtunut ihmisten väliselle vuorovaikutukselle. Onhan aina ennenkin toki jätetty, petetty, petytty ja kokeiltu kaveria todeten että ei natsaa, mutta seuranhakusovellusten myötä vuorovaikutuksen laatu on heikentynyt ja suhteet muuttuneet surkeammiksi. Kuuntelen lopen uupuneena, kuinka on ihan OK […]

Uusi duuni, sellainen potentiaalisesti pysyvä. Uudet asiakkaat, potenssiin kolme enemmän tulijoita kuin ennen. Epävarmana vapisevat kädet – minun ja heidän, kosteat silmät maskin takana, ilmoitustaululla kömpelöitä voimalauseita. Syön salaa suolapähkinöitä työpöytäni laatikosta. ”Olet kaunis ”, kehuu kollega nuutunutta naamaani , en usko sanaakaan, mutta ilahdun eleestä. Uusi työpaikka on kuin tuore romanssi; pitää peitellä pahoja […]

Raivostuttavaa: Märät sukat, ghostaus, itikat. Kaikkia kolmea on mahtunut tähän (vai joko täytyy sanoa viime?) kesään. Suo, kuokka ja vitutus. Pitkähkö, kuuma kesä – hellettä vaan ei seksisellaista. Jalat ja sielu ruhjeilla. Monta hiljaista hetkeä laiturinnokassa ja ainakin yhtä monta maantietä pitkin poljettua kilometriä. Lisää silmäryppyjä ja kolmen sentin koronajuurikasu. Nostalgianauruja vanhojen kirjeiden parissa.Voi tokaluokkalaisen […]

Liiallinen vapaus ei sovi minulle (sopiiko jollekin?). Ensimmäinen koronakesä meni leikkiessä kotoilua, ihastellessa introverttina tyhjiä katuja ja katsellessa kohtuu tyynenä sähköpostiin kilahtelevia keikkaperuutuksia. Kakkoskierros kului jo ihan murmelina, samanlaisina toistuvat päivät seurasivat toisiaan eikä pikku-tai oikealla lauantailla ollut eroa. Olisi voinut lähteä, mutta minne? Kaikki oli katkolla, työ, festarit, kaverisuhteet ja mielenterveys. Onneksi tissuttelu ei […]

Useammassakin blogeissa on pyörinyt postaus siitä, millaisia elämänoppeja on kerääntynyt omien ikävuosien verran. Kokeilenpas koota omani! Pidätän oikeuden muuttaa mielipidettäni milloin vain, enkä väitä, että nämä olisivat hyviä tahi oikeita oppeja tai että noudattaisin näitä aina itsekään… 1. Pese kasvot illalla, vaikka väsyttäisi Enough said. 3. Pysähdy aina auttamaan pulassa olevaa eläintä Oli kyseessä sitten […]

Olen kerran jos toisenkin sanonut olevani kesäihminen, mutta olenko sittenkään? Olen syntynyt toukokuussa, silloin kun kaikki on vielä kainon vihreää ja ulkona tarvitsee villatakkia. Kesästä tulee mieleen monia ihania hetkiä ja retkiä, mutta myös hiki, allergia ja itikat. Kesäihmiset ovat oikeastaan hieman pelottavia. Tiedättehän, sellaiset paidattomat ja punakat tyypit, jotka istuvat päivittäin terassilla nesteyttämässä itseään […]