Tag: julmatotuus

Kukaan ei tykkää must, kalju ja iso maha haha

Kukaan ei tykkää must, kalju ja iso maha haha

Deittiappien ankea ja ahdistava (rinnakkais)todellisuus Iida kirjoitti blogissaan osuvasti deittisovellusten aiheuttamasta pahoinvoinnista ja ahdistuksesta. Jotain kummaa on minunkin mielestäni tapahtunut ihmisten väliselle vuorovaikutukselle. Onhan aina ennenkin toki jätetty, petetty, petytty ja kokeiltu kaveria todeten että ei natsaa, mutta seuranhakusovellusten myötä vuorovaikutuksen laatu on heikentynyt ja suhteet muuttuneet surkeammiksi. Kuuntelen lopen uupuneena, kuinka on ihan OK […]

Ensin sattuu liikaa, ja sit vähän enemmän, ja viel vähän enemmän, kun sä kysyt miten elämä, miten sä

Ensin sattuu liikaa, ja sit vähän enemmän, ja viel vähän enemmän, kun sä kysyt miten elämä, miten sä

Piti lähteä parin päivän päästä, mutta en jotenkin osannut. Päivä venyi kahdeksi, kaksi kolmeksi ja kolme kuukaudeksi.  Kun on surullinen, ulos lähteminen ei ole koskaan huono ajatus. Ainakaan se ei pahenna oloa. Ulos lähtemisellä tarkoitan luontoa, en nuhjuista lähikapakkaa (vaikka voi sillekin olla aikansa). Kuivaksi karhitusta pellosta puskee heinää. Metsälammen suojissa räpiköi sorsapoikue. Ojan pohjalla […]

”Perkele!”, huudahdan, uusi tahra taas. Nyt tuli muutos suunnitelmaan. 

”Perkele!”, huudahdan, uusi tahra taas. Nyt tuli muutos suunnitelmaan. 

” . . . Kurkotan kohti Nokiaa ku Batistinin hiha osuu Tabasco-pulloon, mikä osuu Pentikin kulhoon, mikä osuu viinilasiin, mikä kuuluu Iittalan mallistoon. Puolimakee Chenet lentää kaaressa, hajoten ilmassa tuhansiksi pisaroiksi, jotka tippuu ja imeytyy luonnonvalkeelle pikkutakilleni.” Soossit rinnuksilla, keitot reisillä – you name it. Vaihdan vaatteita useamman kerran päivässä ihan vain siitä syystä, että […]

Minä väsytän itseni työssä jota siksi teen, että pimeän hetkellä äänet niin on sanoneet

Minä väsytän itseni työssä jota siksi teen, että pimeän hetkellä äänet niin on sanoneet

Peltoja silmänkantamattomiin, kilometritolpassa lukee ”Elä”. Bussin kello näyttää väärää aikaa – onko ikinä Oikea Aika? ”Millaisista miehistä sä tykkäät”, tiedustelee työtoveri. ”Voiko niistä tykätä?”, kysyn ,mutta vastaan sitten että teoriassa herkistä ja feminiinisistä, käytännössä sellaisista joita elämä on kolhinut ulkoa ja sisältä. Rosoisista niin kuin se iäkäs vanki, jonka kanssa vertailimme tatuointeja. Hän oli ensimmäistä […]

Luokkakokous

Luokkakokous

Luokkakokous – tuo luokattoman huono leffa ja monesti melko karmiva tapahtuma. Vertaillaan viinipäissään elämän kolhuja, asetetaan (epä)onnistumisia gaussin käyrälle kuin ylppäreissä konsanaan, ja etsitään omaa roolia porukassa jossain koululaisen ja traumaterapiassa lapsuutensa käsitelleen kypsän aikuisen välimaastossa. Osallistuin alakoulun (tai meidän aikaan se oli kyllä vielä ala-aste) luokkakokoukseen aKr. eli aikana ennen Koronaa. Ravintolapöydällinen kasvoja joissa […]