Tag: kriisit

    Ihan kohta on kai kevät, ja pikkuhiljaa lisääntyvä valon määrä sulattaa lunta ja yrittää kuoria minuakin syväjäästä. Tällä kertaa tuntuu, että kerroksia lähtee hieman liikaakin, olen henkisesti ja fyysisesti aivan vereslihalla. Suurimman osan ajasta tuntuu siltä, kuin olisi lääkkeet ottamatta tai jokin muu hätänä. Itketyttää, ihmetyttää ja aivosumu on sellainen, että kokonaisten lauseidenkin […]

Lähestyvä keski-ikä on tarjoillut toistaiseksi lähinnä luopumista. Yhtäkkiä peräseinä häämöttää muun muassa oman työsuhteen kannalta. Pysyväksi vakuuteltu virka ehti ilmeisesti tulla ja mennä muutamassa vuodessa. Asuinkaupunkiini jokseenkin juurruttuani pitäisi kiskaista juuret irti ja miettiä jotain ihan muuta oman päänsä menoksi ja henkensä pitimiksi! ”On sun varmasti kurjaa mennä tyhjään kotiin tämän jälkeen”, totesi työtoveri, kun […]

Suurella osalla on mielikuva siitä, minkälaisen tulevaisuuden haluaisi, jos saisi valita. Usein ajatukseen liittyy jossittelua aiemmista, ehkä vääriksi koetuista valinnoista tai pientä katkeruutta siitä kokemuksesta, ettei valinnanvaraa tai – mahdollisuutta ollut. Kiistaton tosiasia (”de facto”, kuten superärsyttävä tyyppi eräässä paltsussa toisteli) taitaa olla, että enemmän tulee kaduttua niitä tekemättä jättämisiä kuin tekemisiä. Huonoksi osoittautuneista valinnoistakin […]

On sitä ilimoja piellyt jos jonniilaesia. Säästä on kätevä keskustella jos ei halua puhua muusta – ja on se ihan oivallinen lämmittelyteema suunnatessa syvempiinkin aiheisiin. Kiitos ilmastonmuutoksen ja muiden mullistuksien, ei voi tietää sen paremmin päivä – kuin vuositasollakaan, millaisia ilmoja milloinkin pitelee. Aamun ensimmäinen vilkaisu ikkunasta voi tarjoilla lumisen talvi-idyllin tai sitten loskaa kainaloihin […]

Aika rientää, kun on hauskaa, ja kyllä se vaan kuluu vaikka olisi vähän vähemmänkin mukavaa. Tuntuu että tapahtumia on ollut välillä niin paljon, etten ole jaksanut kirjoittaa, ja välillä niin vähän, ettei ole ollut mistä kirjoittaa. Yhtä kaikki, pöytälaatikkoni on ammottanut tyhjyyttään teksteistä jo ties mistä saakka. On tuntunut väärältä tulla edes tunkeilemaan toisten blogeihin, […]

Puiston penkillä istuvalla tytöllä on päihtynyt kumppani ja käsivarsissaan sormenjälkiä muistuttavat mustelmat. Rautatieasemalla joku kiskoo koiraa perässään pelkässä köydenpätkässä. Joku nukkuu assan penkin alla iltaisin.  Taloustoimiston työntekijä näyttää masentuneelta. Feissari kehottaa lahjoittamaan rahaa ukrainan lapsille, ahdistaa, mietin luottokorttivelkaa ja WWF:n jäsenyyttä. Voisipa puuttua kaikkeen, joka ikiseen kismittävään pikkuseikkaan ja huolestuttavaan tapahtumaan. Olisipa pokkaa tarttua loukkaaviin […]

Pidän lämmöstä ja auringossa kimmeltävästä järvimaisemasta, mutta ei minusta kunnon kesäesaa taida saada tekemälläkään. Vieroksun vähäpukeisuutta, olen hävyttömän huono uimaan ja ihoni palaa parissa minuutissa. Nyt kun kesä jo kurkistelee vuosikymmenien kylmimmän toukokuun nurkan takaa, olo tuntuu vieraalta ja vähän viluiselta. Maskien riisuminen työpaikalla ajoittui samaan aikaan talvikamppeiden riisumisen kanssa, joten olo oli aivan erityisen […]

Olin pitkään poissa toimistolta ja tuntuu että kaikin puolin tältä planeetalta. Olen viettänyt aikaa ihmetellen vähän elämää ja vähän vähemmän erotiikkaa maalla, merellä, ilmassa,palavereissa, Pieksämäellä ja pääkaupungissa. Palasin työpisteelle parahiksi perjantai 13. päivänä osallistuakseni työyhteisöpäivään, eli kollegaa lainatakseni ”Vitun virkistyspäivään”. Nimi ei viitannut konkreettisesti siihen, että genitaalit saisivat päivässä keväistä piristystä, vaan siihen miten ilolla […]

Minä vuonna valmistuin yliopistosta? Ei mitään hajua. Mitä tapahtui vuonna 2018? En kykene muistamaan. En jaksota elämänvaiheita vuosilukujen vaan ihmisten mukaan ja näen ihmiset tuokiokuvina. Aivokapasiteettini ei aina riitä asettelemaan tapahtumia aivan kronologiseen järjestykseen elämänjanalla, mutta mieleni ja kehoni tallentavat varsin laajalti hetkiä tunteineen ja tuoksuineen. * HUOM: kaikki nimet postauksessa muutettu **** Iskee joka kevät […]

Minä nukahdin käsivarsillesi etkä sinä pilkannut minua, kun heräsin omaan pieruuni, luulin sitä tervehdykseksi ja tervehdin takaisin.   – Edith Södermalm (A.Holma- Kauheimmat runot) ♥ Onhan tuota tullut mokailtua – ehkä siis myös elettyä? Rapatessa roiskuu. Kotona kirjassa – blogin ihana nolouspostaus inspiroi miettimään omia häpeän hetkiä vuosien varrelta. Osa vieläkin nolottavia hölmöilyjä liittyy vuorovaikutustilanteisiin […]