Tag: kuolema

  Yritän auttaa asiakkaita priorisoimaan itselle tärkeitä asioita arjessaan, ja sitten itse asetan korkeimmalle sijalle yksipuoliset ihmissuhteet ja milloin minkäkin asian murehtimisen. Työnnän pois ihmisen, joka tunnustaa tykkäävänsä ja häärään hulluna niiden perässä, joilta saa puolilämmintä kättä ja pahan mielen. ” (Not so) Recovering people pleaser vauhdissa”, mietin kun juoksen tuntia ennen junan lähtöä kaverille […]

Puiston penkillä istuvalla tytöllä on päihtynyt kumppani ja käsivarsissaan sormenjälkiä muistuttavat mustelmat. Rautatieasemalla joku kiskoo koiraa perässään pelkässä köydenpätkässä. Joku nukkuu assan penkin alla iltaisin.  Taloustoimiston työntekijä näyttää masentuneelta. Feissari kehottaa lahjoittamaan rahaa ukrainan lapsille, ahdistaa, mietin luottokorttivelkaa ja WWF:n jäsenyyttä. Voisipa puuttua kaikkeen, joka ikiseen kismittävään pikkuseikkaan ja huolestuttavaan tapahtumaan. Olisipa pokkaa tarttua loukkaaviin […]

Perustuu tositapahtumiin. Oli synkkä ja myrskyinen syyspäivä. Minä vanha noita-akka piika istuin kahvihuoneen pöydässä huokailemassa ihmiselon ihmeellisyyttä ja vuorovaikutuksen vaikeutta tai mitä lie murheitani. Kollegani on pääsääntöisesti ymmärtäväinen yksin elämisen suhteen, mutta kovasti sitä mieltä, että pieni halailu tekisi hyvää ja lämmittäisi kitkerimmänkin eukon, eli jopa minun, syksyä. Täten hän päätti päivän piristykseksi hommata minulle […]

https://youtu.be/JFSytRgNJIc Ehkä olen kuunnellut liikaa Musea, katsonut zombie-leffoja tai muuten vaan seilannut synkissä vesissä, mutta apokalypsi on ajatuksena kumman kiehtova. Jos uskonnonopetus ei olisi ollut lapsuudessani turhan tunnustuksellista, olisin saattanut löytää kiinnostavaa sisältöä eskatologian ajatuksista. Ilmestyskirja Nyt! Apokalyptinen tuho luo kummallista toivoa ja on melkoinen inspiraation lähde monenlaisille mietinnöille ja luoville tuotoksille. Apokalypsin ajatus saa […]

”Masennus opetti nauttimaan elämästä” Koen pieniä ärsytyksen värähdyksiä, kun taas kerran joku julkkis kertoo kasvaneensa ihmisenä ja naisena ja hevosena ja puhjenneensa kukkaan ja vieläpä valaistuneensa vakavan sairauden, masennuksen tai muun vttumaisen vastoinkäymisen seurauksena ja ansiosta. On tietysti mahtavaa, jos hankaluuksista selviää ”voittajana” ja vielä bonuksena tulee jotenkin paremmaksi ihmiseksikin, mutta haastan ajatuksen siitä, että […]

Päädyin pikku pakolla kirkkoon. Juoksin hiukset vielä suihkunmärkinä hautausmaan halki paikalle, pokkuroin vaivaantuneena porstuassa. Seurakuntalais-vitsejä (vähän kuin iskävitsejä mutta hää- ja kuolema-aiheisia), syystuulessa punakoituneita kasvoja, harmaita vanhuksia harmaissa takeissaan. Kirkkokansa kolistelee penkkeihin pidellen virsikirjoja vapisevissa kourissaan. Urkuri tapailee sointuja ja pappi hymyilee  aivan liian leveää hammashymyä katsellen vuoroin salin väkeä, vuoroin alttaritaulun riutuvaa Jeesusta kunnes […]

Siinä mielessä mummoni oli yli-ihminen, että toisin kuin meikämilleniaali ja monet muut, hän ei harrastanut valittamista. Mummo ei koskaan kitissyt tylsyyttä, märissyt vaivojaan tai nillittänyt turhista. Hän oli ratkaisukeskeinen toimija – asioiden eteen joko tehtiin jotain tai sitten niiden annettiin olla sen kummempia vatvomatta. Tietty järjestys kyllä olla piti, hommat oli hoidettava loppuun asti tai niistä tuli napakka, välitön palaute.

Liiallinen vapaus ei sovi minulle (sopiiko jollekin?). Ensimmäinen koronakesä meni leikkiessä kotoilua, ihastellessa introverttina tyhjiä katuja ja katsellessa kohtuu tyynenä sähköpostiin kilahtelevia keikkaperuutuksia. Kakkoskierros kului jo ihan murmelina, samanlaisina toistuvat päivät seurasivat toisiaan eikä pikku-tai oikealla lauantailla ollut eroa. Olisi voinut lähteä, mutta minne? Kaikki oli katkolla, työ, festarit, kaverisuhteet ja mielenterveys. Onneksi tissuttelu ei […]

Kotona kirjassa– blogissa oli ihana Elämäni kirjojen kertomana – postaus, ja ajattelin itse toteuttaa saman musaversiona, oman suosikit-listani (toisin sanoen ns. ”lenkkilistani”) biisien nimillä! Viime aikoina onkin ollut vähän musavajetta kuulokkeideni hajottua eräällä epäonnisella lapsenvahtikeikalla, mutta asia on korjattava pikimmiten eli palkkapäivänä. Sukupuolesi? Voimanainen Kuvaile itseäsi. Kukaan ei tunne mua Mitä elämä sinulle merkitsee? Mikä […]

Piti lähteä parin päivän päästä, mutta en jotenkin osannut. Päivä venyi kahdeksi, kaksi kolmeksi ja kolme kuukaudeksi.  Kun on surullinen, ulos lähteminen ei ole koskaan huono ajatus. Ainakaan se ei pahenna oloa. Ulos lähtemisellä tarkoitan luontoa, en nuhjuista lähikapakkaa (vaikka voi sillekin olla aikansa). Kuivaksi karhitusta pellosta puskee heinää. Metsälammen suojissa räpiköi sorsapoikue. Ojan pohjalla […]