Tag: muistot

Olen aiemminkin avautunut siitä, että mielestäni esikuvilla on mielestäni suuri merkitys ihmisille (siis ainakin minulle, hehe). Oletko huomannut, että aika monen idoli tai ihailema julkkis muistuttaa aavistuksen heitä itseään? Oli kyseessä sitten hottis näyttelijä, kiinnostava artisti, joku supliikki somepersoona tai vaikka fiktiivinen hahmo, usein heissä on jokin pieni yhdistävä tai tekijä faninsa kanssa. Ihailun kohde […]

  maisema, se olisi Blade Runnerin kaupunki talo, se olisi itsemurhayksiö betoniviidakosssa iho, se olisi karhea ja halkeillut kuin hiekkapaperi musiikkia, se olisi valkoista kohinaa, jota kuuntelen öisin, kun en saa unta

Päivän teksti: Päivän piristys: Päivän taidetuokio: Päivän ateria: Päivän tunnetila: Päivän  työteemat : Päivän duunimuki: Päivän biisi:

Monet kirjeet jäävät lähettämättä, jotkut viestit lukematta. ♠ Tervehdys sinä siellä niin kaukana mutta aina lähellä. Ihmissuhteemme on ollut vaikea ja vimmainen teinivuosista saakka, ja sydämeni tulee aina olemaan hieman syrjällään vuoksesi. Olet yhtä usein jättänyt minut pulaan kuin ollut tukenani, olet säikäyttänyt minut monesti ja järkyttänyt minua ajatuksillasi. Olet kaunis, kipeä ja erikoinen elämänmuoto, […]

Siinä mielessä mummoni oli yli-ihminen, että toisin kuin meikämilleniaali ja monet muut, hän ei harrastanut valittamista. Mummo ei koskaan kitissyt tylsyyttä, märissyt vaivojaan tai nillittänyt turhista. Hän oli ratkaisukeskeinen toimija – asioiden eteen joko tehtiin jotain tai sitten niiden annettiin olla sen kummempia vatvomatta. Tietty järjestys kyllä olla piti, hommat oli hoidettava loppuun asti tai niistä tuli napakka, välitön palaute.

Liiallinen vapaus ei sovi minulle (sopiiko jollekin?). Ensimmäinen koronakesä meni leikkiessä kotoilua, ihastellessa introverttina tyhjiä katuja ja katsellessa kohtuu tyynenä sähköpostiin kilahtelevia keikkaperuutuksia. Kakkoskierros kului jo ihan murmelina, samanlaisina toistuvat päivät seurasivat toisiaan eikä pikku-tai oikealla lauantailla ollut eroa. Olisi voinut lähteä, mutta minne? Kaikki oli katkolla, työ, festarit, kaverisuhteet ja mielenterveys. Onneksi tissuttelu ei […]

Olen kerran jos toisenkin sanonut olevani kesäihminen, mutta olenko sittenkään? Olen syntynyt toukokuussa, silloin kun kaikki on vielä kainon vihreää ja ulkona tarvitsee villatakkia. Kesästä tulee mieleen monia ihania hetkiä ja retkiä, mutta myös hiki, allergia ja itikat. Kesäihmiset ovat oikeastaan hieman pelottavia. Tiedättehän, sellaiset paidattomat ja punakat tyypit, jotka istuvat päivittäin terassilla nesteyttämässä itseään […]

Peltoja silmänkantamattomiin, kilometritolpassa lukee ”Elä”. Bussin kello näyttää väärää aikaa – onko ikinä Oikea Aika? ”Millaisista miehistä sä tykkäät”, tiedustelee työtoveri. ”Voiko niistä tykätä?”, kysyn ,mutta vastaan sitten että teoriassa herkistä ja feminiinisistä, käytännössä sellaisista joita elämä on kolhinut ulkoa ja sisältä. Rosoisista niin kuin se iäkäs vanki, jonka kanssa vertailimme tatuointeja. Hän oli ensimmäistä […]

Daisarit, munkit, bosat, lollot, hinkit, ryntäät, boobsit, ketunnokat, melonit, kannut… monet ovat rintojen muodot ja kutsumanimet ja paljon piisaa puhetta puskureista ! ”Jos saa valita niin kyllähän naisella pitää muotoja olla, ei mikkään kakkosnelonen, jossa on reikä”, totesi setä eräässä ohjaamassani ryhmässä. Muut miekkoset vilkaisivat toisiinsa myötähäpeävin katsein – ainoa, joka nauroi raikuvasti, oli povekas […]

Luokkakokous – tuo luokattoman huono leffa ja monesti melko karmiva tapahtuma. Vertaillaan viinipäissään elämän kolhuja, asetetaan (epä)onnistumisia gaussin käyrälle kuin ylppäreissä konsanaan, ja etsitään omaa roolia porukassa jossain koululaisen ja traumaterapiassa lapsuutensa käsitelleen kypsän aikuisen välimaastossa. Osallistuin alakoulun (tai meidän aikaan se oli kyllä vielä ala-aste) luokkakokoukseen aKr. eli aikana ennen Koronaa. Ravintolapöydällinen kasvoja joissa […]