Tag: rakkaus

Kun lapsena etsimme rakkautta, hoksaamme vanhempien käytöksestä, millaisia meidän kuuluu olla rakkautta saadaksemme. Sopeudumme tähän käytösmalliin. Meistä kasvaa vaikkapa ylikilttejä, älyllistäviä tai vastuullisia – sellaisia, joina olemme saaneet kehuja tai hyväksyviä katseita. Tarjoilemme toiselle näitä malleja parisuhteissammekin, kuvitellen saavamme tietyllä tapaa toimimalla rakkautta osaksemme. Aidot halut, tarpeet ja toiveet voivat hautautua liiallisen sopeutumiskäyttäytymisen alle. Suhteessa […]

Siinä mielessä mummoni oli yli-ihminen, että toisin kuin meikämilleniaali ja monet muut, hän ei harrastanut valittamista. Mummo ei koskaan kitissyt tylsyyttä, märissyt vaivojaan tai nillittänyt turhista. Hän oli ratkaisukeskeinen toimija – asioiden eteen joko tehtiin jotain tai sitten niiden annettiin olla sen kummempia vatvomatta. Tietty järjestys kyllä olla piti, hommat oli hoidettava loppuun asti tai niistä tuli napakka, välitön palaute.

Minä kaipaan, kaipaan kiihkeitä puheitasi, sanoja, jotka valuvat päälleni kevyenä sateena. Ne, joiden kanssa nyt kuljen, ovat miellyttäviä, mutta sanovat niin vähän.

Deittiappien ankea ja ahdistava (rinnakkais)todellisuus Iida kirjoitti blogissaan osuvasti deittisovellusten aiheuttamasta pahoinvoinnista ja ahdistuksesta. Jotain kummaa on minunkin mielestäni tapahtunut ihmisten väliselle vuorovaikutukselle. Onhan aina ennenkin toki jätetty, petetty, petytty ja kokeiltu kaveria todeten että ei natsaa, mutta seuranhakusovellusten myötä vuorovaikutuksen laatu on heikentynyt ja suhteet muuttuneet surkeammiksi. Kuuntelen lopen uupuneena, kuinka on ihan OK […]

Liiallinen vapaus ei sovi minulle (sopiiko jollekin?). Ensimmäinen koronakesä meni leikkiessä kotoilua, ihastellessa introverttina tyhjiä katuja ja katsellessa kohtuu tyynenä sähköpostiin kilahtelevia keikkaperuutuksia. Kakkoskierros kului jo ihan murmelina, samanlaisina toistuvat päivät seurasivat toisiaan eikä pikku-tai oikealla lauantailla ollut eroa. Olisi voinut lähteä, mutta minne? Kaikki oli katkolla, työ, festarit, kaverisuhteet ja mielenterveys. Onneksi tissuttelu ei […]

Olen kerran jos toisenkin sanonut olevani kesäihminen, mutta olenko sittenkään? Olen syntynyt toukokuussa, silloin kun kaikki on vielä kainon vihreää ja ulkona tarvitsee villatakkia. Kesästä tulee mieleen monia ihania hetkiä ja retkiä, mutta myös hiki, allergia ja itikat. Kesäihmiset ovat oikeastaan hieman pelottavia. Tiedättehän, sellaiset paidattomat ja punakat tyypit, jotka istuvat päivittäin terassilla nesteyttämässä itseään […]

Sanoja tärkeämpää saattaakin joskus olla se, miten ne sanoo. Hyvä aikomus pelastaa vähän kömpelömmänkin kohteliaisuuden.

Peltoja silmänkantamattomiin, kilometritolpassa lukee ”Elä”. Bussin kello näyttää väärää aikaa – onko ikinä Oikea Aika? ”Millaisista miehistä sä tykkäät”, tiedustelee työtoveri. ”Voiko niistä tykätä?”, kysyn ,mutta vastaan sitten että teoriassa herkistä ja feminiinisistä, käytännössä sellaisista joita elämä on kolhinut ulkoa ja sisältä. Rosoisista niin kuin se iäkäs vanki, jonka kanssa vertailimme tatuointeja. Hän oli ensimmäistä […]

”Vaaleanpunainen on lääke” totesi terapeuttini kerran, enkä voisi olla enempää samaa mieltä. Vaaleanpunaisessa on jotain lämmintä, lohduttavaa ja esteettisesti miellyttävää. Ei ole sattumaa, että kun haluaa antaa vaikkapa jonkun ihanan lahjan tärkeälle ihmiselle, mieleen tulee vaaleanpunaisia asioita: Vaahtokarkkeja, pastellisävyinen maalaus, suklaarasia,villasukat, pinkkiin kääritty paketti. Kimppu vaaleanpunaisia kukkia on ehkä söpöyden multihuipentuma! Vaaleanpunaista saatetaan väheksyä, ehkä […]

Tervetuloa maailmaan
Jonka mä itse rakensin
Astu sisään
Sulle portin avasin
Mä tarinaa kerron
Vaikka vielä sanoja löydä en
Kuuntele tarkkaan
Ymmärrät kaiken