Tag: rakkaus

Siinä mielessä mummoni oli yli-ihminen, että toisin kuin meikämilleniaali ja monet muut, hän ei harrastanut valittamista. Mummo ei koskaan kitissyt tylsyyttä, märissyt vaivojaan tai nillittänyt turhista. Hän oli ratkaisukeskeinen toimija - asioiden eteen joko tehtiin jotain tai sitten niiden annettiin olla sen kummempia vatvomatta. Tietty järjestys kyllä olla piti, hommat oli hoidettava loppuun asti tai niistä tuli napakka, välitön palaute.

Minä kaipaan, kaipaan kiihkeitä puheitasi, sanoja, jotka valuvat päälleni kevyenä sateena. Ne, joiden kanssa nyt kuljen, ovat miellyttäviä, mutta sanovat niin vähän.

Deittiappien ankea ja ahdistava (rinnakkais)todellisuus Iida kirjoitti blogissaan osuvasti deittisovellusten aiheuttamasta pahoinvoinnista…

Liiallinen vapaus ei sovi minulle (sopiiko jollekin?). Ensimmäinen koronakesä meni leikkiessä kotoilua,…

Olen kerran jos toisenkin sanonut olevani kesäihminen, mutta olenko sittenkään? Olen syntynyt…

Sanoja tärkeämpää saattaakin joskus olla se, miten ne sanoo. Hyvä aikomus pelastaa vähän kömpelömmänkin kohteliaisuuden.

Peltoja silmänkantamattomiin, kilometritolpassa lukee ”Elä”. Bussin kello näyttää väärää aikaa – onko…

Yöllinen soitto. Rintaa painaa ja hartiat jännittyvät. Itku tulee vasta kun suljen…

”Vaaleanpunainen on lääke” totesi terapeuttini kerran, enkä voisi olla enempää samaa mieltä.…

Tervetuloa maailmaan Jonka mä itse rakensin Astu sisään Sulle portin avasin Mä tarinaa kerron Vaikka vielä sanoja löydä en Kuuntele tarkkaan Ymmärrät kaiken