Tag: yhteiskunta

Yksi ikuisuusotsikko lehti-ja verkkoartikkeleissa on ”Ärsyttävimmät kollegat”. Pääsääntöisesti tulen toimeen melko monenlaisten tyyppien kanssa, mutta onhan se nyt hieman herkullista pohtia, millaiset kollegat saavat ketutuskäyrän nousemaan… Joten kannan korteni nillityskekoon. ♥ TYÖPAIKAN ÄRSYTTÄVÄT TYYPIT     KIKATTAJA Nuori tai keski-ikää lähestyvä (yleensä) naiseksi identifioituva henkilö, jonka reaktio kaikkeen on korvia raastava, suorastaan orgastinen kikatus. Erityisen […]

Yksi elämän paradokseista ja eksistentiaalisen kriiseilyn aiheista lienee tarve olla erilainen mutta toisaalta taas samanlainen kuin kaikki muutkin. Hetken verran on hieman hykerryttävää, kun kukaan ei tajuuuuu koska oon niin hemmetin syvällinen ja diippi ajattelija, mutta yksinäisinä sunnuntaiaamuina ei kaipaisi kummastelevia katseita vaan kuulumista tavallisten tallaajien joukkoon,turvalliseen kainaloon olemaan vaan ihan hiljaa. Sitten kuitenkin, olen […]

Päädyin pikku pakolla kirkkoon. Juoksin hiukset vielä suihkunmärkinä hautausmaan halki paikalle, pokkuroin vaivaantuneena porstuassa. Seurakuntalais-vitsejä (vähän kuin iskävitsejä mutta hää- ja kuolema-aiheisia), syystuulessa punakoituneita kasvoja, harmaita vanhuksia harmaissa takeissaan. Kirkkokansa kolistelee penkkeihin pidellen virsikirjoja vapisevissa kourissaan. Urkuri tapailee sointuja ja pappi hymyilee  aivan liian leveää hammashymyä katsellen vuoroin salin väkeä, vuoroin alttaritaulun riutuvaa Jeesusta kunnes […]

Älä sano kaunis Älä sano ruma Älä kerro mistä nautin Älä kerro mihin sulan Älä sano etten riitä Älä sano et mä riitän Ku sä et tiiä mitään siitä Miten itseni piirrän Mä oon vapaa (F) Mitä näet, kun katsot peiliin? Mitä toivoisit muiden näkevän, kun he katsovat sinua? Parikymppisenä en kyennyt kunnolla katsoa kuvajaistani. […]

Päivät valuvat, vanuvat ja venyvät niin ettei niistä saa otetta, ajantaju katoaa. Nappasin blogipioneeri Iidalta kivan kyselyn, jonka avulla voin yrittää muistella lähimenneisyyttä. ♠ Eli, milloin viimeksi… Nukuit päiväunet – Viime viikonloppuna. Tai oikeastaan jatkoin yöunia pienen valveillaolotauon jälkeen ja torkuin sitten yhteentoista kuin pahainen teini. Ai mikä univelka? Nauroit kyyneleet silmissä – Kun kävin […]

  If you don´t sacrifice for what you want.. What you want becomes the sacrifice. Viime aikoina monia on tuntunut houkuttavan jonkinlainen elämän yksinkertaistaminen, ehkä pakon (pandemia) sanelemana tai muuten vain ilmassa olevan itsetutkiskelun eetoksen siivittämänä. Täytyy siivota kaapit,biohakkeroida ateriat, tyhjentää mieli ja suunnata metsään – ei huono trendi ollenkaan! Onneksi olen itsessäni jo verrattain […]

Minä kaipaan, kaipaan kiihkeitä puheitasi, sanoja, jotka valuvat päälleni kevyenä sateena. Ne, joiden kanssa nyt kuljen, ovat miellyttäviä, mutta sanovat niin vähän.

Deittiappien ankea ja ahdistava (rinnakkais)todellisuus Iida kirjoitti blogissaan osuvasti deittisovellusten aiheuttamasta pahoinvoinnista ja ahdistuksesta. Jotain kummaa on minunkin mielestäni tapahtunut ihmisten väliselle vuorovaikutukselle. Onhan aina ennenkin toki jätetty, petetty, petytty ja kokeiltu kaveria todeten että ei natsaa, mutta seuranhakusovellusten myötä vuorovaikutuksen laatu on heikentynyt ja suhteet muuttuneet surkeammiksi. Kuuntelen lopen uupuneena, kuinka on ihan OK […]

Sanoja tärkeämpää saattaakin joskus olla se, miten ne sanoo. Hyvä aikomus pelastaa vähän kömpelömmänkin kohteliaisuuden.

Kannattaa katsoa: Too close – Ihon alla (YLE Areena) Superkuumottava minisarja, jossa karismaattinen psykiatri (Emily Watson) ja perhesurmaa yrittänyt nainen (Denise Gough) löytävät yhteistyön aikana toisistaan yllättäviä yhtäläisyyksiä. Minusta on mahtavaa, että viihdeteollisuudessa on havahduttu vihdoin antamaan hyviä päärooleja keski-ikäisille naisille. Tämänkin sarjan muikkelit ovat upeita ja vangitsevia! Sarja pureutuu mielenterveyden, vanhemmuuden, parisuhteen sekä rikoksen […]