Mitä se on, kun mikään ei riitä?
Olen taas tänään viettänyt koko illan omaa aikaa aamuvuoron jälkeen. Minulla oli lyhyt päivä. Pääsin jo klo 13.00 töistä. Se oli kivaa. Ja nyt en olekaan ollut enää niin väsynyt kuin jokin aika sitten. Jatkuva helle selvästikin vaikutti jaksamiseeni, mutta enpä ole ollut silti yhtään sairaslomalla tai palkattomalla. Selvisin, kun menin vain päivä kerrallaan eteenpäin vaatimatta itseltäni yhtään sen enempää kuin jaksan.
Katselin tänään SexLifen ensimmäisen kauden loppuun. Olin jotenkin pettynyt, kun alkoi loppua kohti tuntua, että parin elämä ja suhde olivat ihan täyttä sontaa. Vaikka olivat saaneet kaiken niin silti sekään ei vaan riittänyt. Heidän aikansa kului riidellessä ja ihmissuhdekiemuroissa. Lapset olivat paljon toisten hoidettavana. Ja vanhemmat kipuilivat omia kasvukipujaan. Ensimmäinen kausi päättyi juuri niin kuin en olisi halunnut. Katson silti varmastikin toisen kauden, kun sellainen ilmestyy.
Tein tämän jälkeen kolme meditaatioharjoitusta. Ne piristivät minua, vaikka makasin sängyllä silmät kiinni. Olisi luullut, että nukahdan. Mutta en, koska en vain ole juuri nyt väsynyt.
Olen saanut täällä palautetta, että minun pitäisi antaa itsestäni enemmän. Jotain kivaa elämästäni. Minä kyllä mielestäni koko ajan kerron itsestäni ja elämästäni. Ei vain ole mielestäni tarpeellista kertoa liian yksityiskohtaisesti mistään. Haluan, että on olemassa yksityinen ja julkinen minä. Yksityistä on kaikki se, mistä ei kerrota blogissa. Itseään on hyvä vähän suojellakin. Ei ihan kaikkea kannata paljastaa. Tuskinpa sinäkään niin teet.
Kivaa juuri nyt on oma aika. Kivaa on myös saada mieheltä rakkausviestejä pitkin iltaa. Pojatkin ilmoittivat olevansa ihan kunnossa. Kivaa on, että voi kohta syödä iltapalaa ja sitten katsoa vaikka vaihteeksi CMorelta Salt Lake Cityn hienosto kotirouvia. Sen jälkeen uni tulee nopeasti iltasadun avulla. Paljon on siis kivaa. Se riittää minulle.
Mielestäni on huonoa elämää, jos aina on siinä tilanteessa, että haluaa koko ajan lisää jotain eikä ole tyytyväinen siihen, mitä on jo saanut. Minulle onneksi riittää tämä oma pieni elämäni. Olen siitä kiitollinen.
-Sanna-
