Lämpimille keleille ei näytä olevan loppua. Joten ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin sopeutua tilanteeseen. Olenkin alkanut ajatella tätä tilannetta selviytymiskokemuksena. Miten jaksaa elää mahdollisimman normaalia elämää, vaikka kodin lämpötila on jatkuvasti 27-29 astetta plussaa.

Tänään minulla oli aamuvuoro. Töihin mennessä oli ihanan viileää eikä osastollamme ollut vielä ihan niin huono ilma kuin joskus on ollut lämpimällä säällä. Työpäivän jälkeen istuskelin taas puhelin kourassa penkillä odottamassa bussia. Keskustorille päästyäni join jädekahvin ja kävin ostamassa syötävää mukaan kotiin.

Mitoitin kulkemiseni niin, että lähdin viileästä kaupasta vasta sitten, kun pääsin lähes suoraan viileään bussiin. Parempi vaihtoehto kuin kävellä kauppakassin kanssa paahteessa.

Kotona kävin suihkussa ja söin salaatin. Sitten laitoin pyykkikoneen päälle ja menin pitkäkseni sängylle. Kuuntelin kirjaa ja nukahdin. Kun heräsin oli pyykkikone melkein käynyt ja mielessä oli uimaranta. Kävinkin järvessä lillumassa ja paistattelin ilta-auringossa. Sitten kotiin takaisin pesuille ja syömään. Kohta pitää taas mennä nukkumaan.

Ikkunat ja verhot avasin vasta äsken, kun ulkoilma viilentynyt sisäilmaa viileämmäksi. Tuuletin saa pauhata niin paljon kuin tarvitsee. Ehkä tästä jotenkin selviää.

Hyvää yötä ja nähdään!

-Sanna-

Kuva on Pixabaysta!