Tein tänään uusimmassa Kotivinkissä olevan mielitreenin. Tällä kertaa tehtävänä on tylsyyshaaste. Siinä kehotetaan miettimään ensin, miksi poikkeustila puuduttaa ja sitten haastamaan itsesi kohtaamaan arkiset tilanteet ilman viihdykkeitä.

Itse koen jaksavani arkea ja työtä paremmin, kun minulla on jotain mitä odottaa. Pidän lomani tasaisesti vuoden aikana kolme kertaa ja aina kyllä lasken, että nyt minulla on vielä kaksi kuukautta aikaa seuraavaan lomaan. Ja siis minulle riittää lomaksi jo ihan se, että saan olla poissa töistä aina sen kaksi viikkoa. Ei tarvitse olla aina matkaa tai juhlia, jotta minä nautin lomastani. Tosin, jos työskentelisin kotona niin varmasti olisi puuduttavaa olla aina vain kotona. Elämä on myös kovin selkeää, kun pitää lomansa tasaisesti ja tietää suunnilleen milloin lomat ovat. Arkeeni kaipaisin enemmän sitä, että tulisi vapaa-ajalla tehtyä kaikkea hyvinvointijuttua enemmän ja että istuisin vähemmän sohvalla. Ja olisi kivaa, jos miestä näkisi arkenakin.

Ajattelisin saavani arkeeni enemmän iloa, jos jaksaisin jumpata taas päivittäin. Voisin myös kuunnella enemmän musiikkia. Ja olisi kivaa pussailla ja halia miestä useammin.

Itse koen, että minulla ei ole kovin pahaa riippuvaisuutta puhelimesta ja siedän tylsyyttä aika hyvin. Pystyn töissä olemaan hyvin ilman omaa puhelintani niin, että tauolla tsekkaan sitten mitä on somessa tapahtunut. Joskus tartun puhelimeeni sen takia, että tunnen itseni ulkopuoliseksi toisten keskusteluista. Huomaan muidenkin tekevän näin usein. En kyllä tiedä, onko heidän syynsä sama kuin minulla. Työmatkoilla istuessani bussissa minun tekee usein mieli vain olla ja tuijottaa ikkunasta ulos. Tämä tekee hyvää mielelle.

Tänään kävelin kauppaan ja niin kuin aina minulla ei ollut mitään virikkeitä kävelyn aikana. Olin kävellessäni läsnä juuri siinä hetkessä. Kotiinpäin tullessa tosin en nähnyt mitään, koska silmälasit olivat huurussa. Kassajonossa en näprännyt puhelinta, katselin lehtihyllyn lehtien otsikoita niin kuin aina. Päivällä myös katselin Netflixistä Musta kuningatar sarjaa enkä katsellut yhtään puhelinta jakson aikana. Tällaiset asiat tosiaan tekevät hyvää mielelle. Tuollaista elämä oli ennen kännyköitä.

Kokeile sinäkin vähentää virikkeitä elämästäsi. Suosittelen!

Nähdään!

-Sanna-