Tänään lähdin miehen luo kyläilemään. Olin ostanut junaliput jo ajat sitten enkä edes arvellut kenenkään istuvan vieressäni junassa.

Ajattelin junamatkan olevan minulle rauhallista meditointiaikaa, jossa kokoan ajatuksiani, jotta olisin miehen seurassa sitten koostuneempi versio itsestäni.

Mutta junamatka ei siis ollut seesteinen vaan erittäin traumatisoiva kokemus. Minulle selvisi heti vaunuun astuessani, että juna on ihan täynnä ja minun vieressäni istuu maskiton mies. Hän kaiken lisäksi niisti, joten voitte kuvitella miten kauhuissani olin.

Laitoin pääni kiinni lasiin ja olin hyvin huonossa asennossa siinä alaselän kannalta. Se on ollut vähän aristava ja mies on nyt hoitanut sitä useammallakin tavalla. Joten on jo vähän parempi olo.

Onneksi konduktööri tuli pian paikalle ja antoi palautetta tälle miehelle maskittomuudesta. Hän sai maskin konduktööriltä. Mies mutisi jotain siitä, että hän on rokotettu. Ja omiakin maskeja olisi ollut. En voinut ajatella kuin, että onpa itsekästä.

Ihan kuin rokotetut voisivat junassa olla ilman maskia ventovieraiden ihmisten kanssa. Itse en ainakaan kuvittele voivani olla.

Täytyy sanoa, että oli kauhea matka ja latisti aluksi treffien tunnelmaa. Nyt vaan toivon, että tuolla miehellä ei ollut koronaa ja että minun saamani rokotteet toimivat.

Yritän toipua tästä nyt.

Hyvää yötä ja nähdään!

-Sanna-