5 X KYSYMYS YKSINKERTAISTAJALLE
1: miksi haluat yksinkertaistaa elämääsi?
Ollaksesi onnellinen? Mutta mikset ole onnellinen sellaisena kuin olet nyt – tänään? Mikä siinä on vialla, miten tuo uusi muuttaisi sen paremmaksi?
Ilman sisäistä ymmärrystä, homma jää aika suorituskeskeiseksi. Kyse ei kuitenkaan ole oikeista suoritusliikkeistä ja askelten kopioimisesta, vaan parhaimmillaan minuuden näkemisestä, kuulemisesta ja lähellä itseä elämisestä, tietoisuudesta. Kaikki lähtee liikkeelle siis siitä, että itse ymmärtää, miksi sitä yksinkertaisuutta elämäänsä haluaa. Sen vastaus ei oikeastaan löydy siitä, että joku muu on löytänyt siitä rauhaa ja onnea, joten lähdetään kokeilemaan. Miksi sitä tarvitsee edes lähteä kokeilemaan, mikä siinä omassa elämässä on vialla?
Mun syyt voit lukea täältä: päivä, jona valitsin yksinkertaisemman elämän
2: mikä elämässä on kaikkein tärkeintä?
Yksinkertaistamisen perusajatus kiteytyy sen ympärille, mikä on kaikkein tärkeintä. Sillä monihan asia on tärkeää ja mukavaa, mutta sellainenkin asia voi viedä tilaa siltä, mikä lopulta merkitsee sitä vieläkin enemmän. Voi siis olla, että tuosta asiasta joutuu luopumaan, jotta aikaa jää sille, mikä on kaikkein tärkeintä.
On hirveän energiaa kuluttavaa yrittää keskittyä kaikkeen. Olla koko ajan valmiustilassa. Lopulta tehden kaikkea vähän sinne päin, antamatta todella huomiotaan oikein millekään. Olosuhteet ovat tähän otolliset. Meitä ympäröi valinnanrunsaus. Ja tuollaisen runsauden keskellä on hankalaa kieltäytyä oikein mistään. Ongelmallista on, että voimavarat harvoin riittää tähän kaikkeen. Silloin on tehtävä sitä valintaa. Yleensä yksinkertaistajien keskuudessa tämä tarkoittaa niiden elämän perusteiden palauttamista elämään, jotka ovat kadonneet monimutkaisen maailman tieltä.
Että kaipaakin esimerkiksi sitä aitoa yhteisöllisyyttä eikä teknologisuutta, nähdyksi ja hyväksytyksi tulemista eikä materiaa, merkityksellisyyttä eikä kiirettä, vapautta ja selkeyttä eikä runsautta. Jotka sinällään eivät täysin sulje toisiaan pois, mutta usein huomio on vain jälkimmäisessä, jonka tiellä ensimmäinen jopa on.
On siis määriteltävä oma arvomaailmansa uudestaan, joka ennen on ehkä pohjautunut muihin ympärillämme. Asetellen ne tärkeimmät asiat ikään kuin janaan, jossa seuraava voi astua mukaan vasta, kun ensimmäiselle on tarpeeksi tilaa. Noita asioita voi löytää ja tunnistaa tekemisiensä takaa. Miksi tekee siis sitä mitä tekee ja nauttiiko niistä?
Mikä on sulle tässä elämässä kaikkein tärkeintä – ei vain mukavaa, vaan oikeasti sitä tärkeintä?
3: mistä olet valmis luopumaan, tukeaksesi näitä tärkeitä asioita?
Jos haluat hidastaa ja yksinkertaistaa elämääsi, se tarkoittaa, että elämässäsi on tällä hetkellä jotakin liikaa.
Siihen ei siis sovi se vanha tuttu kaava: asioiden lisääminen jonkin saavuttamiseksi. Mistä siis olet valmis luopumaan, saavuttaaksesi siihen lisää tilaa, juurikin niille tärkeimmille asioille?
Vastauksen kysymykseen löydät pohtimalla niitä tärkeitä juttuja sekä sitä mistä et mistään hinnalla ole valmis luopumaan ja mikä vastaavasti ehkä vaikuttaakin jopa negatiivisesti – vaikka voivatkin olla ensituntumalla ihan ok asioita.
Esimerkkejä löydät vaikkapa tästä listauksesta: haluaisitko hidastaa, mutta mistä olet valmis luopumaan?
4: miksi ne tavarat kuuluvat elämääsi, jotka kotonasi ovat?
Miksi tavaroita mielestäsi ylipäätänsä tulisi vähentää? Aiheuttaako oma tavaramääräsi elämääsi haasteita tai huonommuutta, vai oletko aivan tyytyväinen? Tavaroita kun ei tarvitse vähentää vain siksi että pitää vähentää eikä onnellisuus lopulta liity mitenkään niiden määrään. Toki niiden hallitulla määrällä on useita positiivisia puolia.
Tää näkökulma saa jotenkin hirveästi huomiota mediassa, joka mun mielestä johtaa elämäntapaa jopa harhaan, siirtää sitä huomiota siihen oikeantapaiseen suorittamiseen tavaroiden vähentämisen muodossa. Toki se on olennainen osa prosessia. Mutta vaikka se kuuluu tähän niin selkeästi, miksi sun mielestä niitä tavaroita ylipäätänsä tarvitsee edes vähentää?
Mun ajatuksia voit löytää esimerkiksi tästä postauksesta: mutta mitä haittaa tavarapaljoudesta on?
5: miksi elät niin kuin elät ja miten haluaisit elää?
Arkemme perustuu automaatioihin. Rutiineihin, jotka toistuu. Rutiineihin, joita emme ole edes ehkä itse määrittäneet. Jotka ovat vain aina olleet olemassa yhtä kauan kuin me ja vielä ennen meitä. Joiden mukaan ja imuun olemme vain ajautuneet, sen tarkemmin kysymättä
miksi?
Miksi heräät aamulla töihin, miksi arkesi on sen muotoista kuin se on, miksi se silti usein ketuttaa, miksi kaiken pitäisi muuttua ja kaikkea olla lisää, miksi mikään ei riitä, miksi pitäisi tehdä ruokaa, treenata tai ylipäätänsä mitään?
Ja kun se vastaus on, ettei ole edes pakko. Tehdä mitään.
On jotenkin järjetöntä, miten se elämä uomiuituu sellaisten asioiden ympärille, joita ei edes pidä kovinkaan tärkeänä, tehden asioita, jotka eivät ole edes kovin kivoja – ja silti niistä kaikista on niin kovin vaikeaa hypätä pois.
Ympärillämme on hirvittävän paljon tietoa oikeanlaisesta elämästä. Niin paljon, että luulemme jopa itse tietävämme, mikä elämä on ja miten sitä eletään, samalla paradoksaalisesti kuitenkaan edes elämättä. Vain täyttäen rakseja ulkoisesti valmiilta näyttävästä suunnitelmasta, ilman sisäistä totuutta.
Mitä jos et tietäisi elämästä valmiiksi mitään, miten kohtaisit sen silloin?
Miten siis haluaisit elää ja miksi et voisi elää niin?
Viimeksi:
JOS ET ITSE MÄÄRITTELE ITSEÄSI, KUKA SEN TEKEE?
Lue myös:
MIKÄ ELÄMÄN YKSINKERTAISTAMINEN?