Uusi alku
Ehkä ihminen tarvii joskus uuden alun.
Mä oon aina ennen ajatellut, että uudesta on turha haaveilla, vaan on vaan selviydyttävä ensin nykyisyydestä. Enkä kannustakaan ajatusvireeseen, jossa muualla on aina kaikki paremmin, kun vain se jokin muuttuisi.
Mutta nyt kun mulla on täysin uusi alku, täysin uusi minä, mä totean että uudessa alussa on kyllä myös jotakin hyvää.
Ollakseni juuri nyt hyvin paljon erilainen, mutta kuitenkin juuri sellainen kuin haluan.
Ettei mua pelota pyytää 10 minuutin tuttavuutta lounaalle. Kysellä uusien tuttavuuksien perään netissä. Muuttaa ja asua ihan jonkun tuntemattoman kotona. Luottaa ja toteuttaa hyvyyttä. Rakastan sitä välittömyyttä ja avoimuutta, millä tasolla juuri nyt pystyn olemaan.
En mä olis pystynyt tähän ollessani vanhassa. Yritinkin, muttei se tuntunut yksinkertaisesti oikealta. Sillä vaikka kuinka meni sinne epämukavuusalueelle, ei lopputulos koskaan ollut sitä, mitä halusi. Se sai olon tuntumaan jollakin tapaa kykenemättömältä ja toivottomalta. Nyt ajattelen vain, että ehkä kaikki menikin niin vain siksi, koska ei ollutkaan siellä missä piti.
Ja nyt, kun mitään vanhaa roolia ei ole enää olemassakaan,
voi vain luoda uuden tyhjästä.
Uudesta alusta.
Olla se kuka halusi.
Viimeksi:
Saako yksinkertaistajalla olla silmää ulkoiselle kauneudelle?
Lue myös: