AAMUN TAJUNNANVIRTAA
Ompa hiljaista.
Rauhallista.
Ei liikettä missään.
Ei puhetta.
Sanoja.
Koen levollisuutta.
Hetkeä.
Olemisen nautinnon hetkeä.
Onnea.
Puuttuuko multa oikeasti onnea?
Löytyykö se pienemmästä boheemimmasta kodista?
Televisiosta luopumalla?
Lisäämällä ystäviä?
Hyväntekeväisyydestä?
Ja sitten kaikesta lähtemällä?
Vai onko se jo tässä?
Se on tässä, muttei enää seuraavassa hetkessä.
Se seuraava hetki sen kadottaa,
odottaa bohemiaa.
Ovatko molemmat hetket, niiden onni yhtä tärkeää vai vain tämän hetken?
Tämä hetki kun vain on niin lyhyt.
Lyhyempi kuin seuraavan.
Kannattaako silloin haluta mitään?
Haluttomuus tuntuu juurtumiselta.
Ettei mikään muutu.
Jos mikään ei muutu, ahdistaa.
Jumiutuu.
Voiko sellaista selättää?
Voiko olla haluamatta mitään?
Haluamatta muutosta.
Näihin mietteisiin aloitin tämän aamun. Tajunnanvirtaan.
Mä oon joskus ennenkin miettinyt tätä haluamista ja muutoshalukkuutta ja jotenkin yrittänyt pyristellä sitä vastaan. Kuin se hetkellinen läsnäolon onni voisi olla jokin pysyvä onni, mutta nyt kuitenkin oikeastaan todeten, että tuo muutos tarve on oikeasti elämässä tärkeää. Muutos tuo kehitystä. Minuuden kehitystä. Tietoisuuden kehitystä. Kasvua. Se tuo tunnetta merkityksellisyydestä, elämän merkityksestä, ilosta, arjen ilosta. Siksi sisäistä muutosta tarvitaan, joka muuttuakseen joskus tarvitsee myös sitä ulkoista muutosta, vaikkapa kaikesta lähtemistä tai televisiottomuutta. En jotenkin tajua, miksi tuon hyväksyminen on ollut ja on niin vaikeaa. Kuin jokin oikean elämän kriteeristöön kuuluisi olla haluamatta mitään.
Ehkä ne on vaan niitä kasvukipuja.
Mulle tajunnanvirrasta on tullut uusi vapaa-aamujen harrastus. Kirjoitukseen kuin päiväkirjaan, intuition sanelemana. Jossa ei yritä sievistellä jäsennellä esittää muutella, vaan antaa vaan tulla. Se syvin ääni, ydin, kertomus. Ne aamun ensimmäiset ajatukset, kun silmät saa auki. Ettei mitään muuta tee sitä ennen.
Vain puhdistautuu.
Tyhjenee.
Mun mielestä tajunnanvirran kirjoittaminen on jollakin tavalla meditatiivista. Juurruttavaa. Hetkeen kiinnittävää. Jolloin tietoisuus heräilee ja tutkailee, palaa paikoilleen tähän hetkeen.
Haluatko testata? Se on helppoa: ota käteesi kynä ja paperia
ja anna vain tulla.
Viimeksi:
Lue myös:
MITÄ JOS VIETTÄISIT PÄIVÄN ILMAN AIKAA?