JOS ANTAIS VAAN OLLA
Mä rekisteröin mun ympäristöäni koko ajan ihan valtavasti. Hahmotan sen laajalle, mitä missäkin tapahtuu ja vielä siellä nurkan takanakin. Imen tietoa ja vaikutteita jopa niin, että monesti musta tuntuu että olen asioista tietoinen ennen kuin asianosainen itse on. Tää ehkä johtuu siitä läpi elämän kuljetusta tarkkailijan roolista. Mä oon oppinut näkemään ja aistimaan kaiken, kaikilla muilla aisteilla paitsi sillä sanallisella. Myös niitä mitä ei tarvitse tai voi sanoa sanoin.
Tällainen rooli on ollut melko uuvuttava.
Ensin opin tuosta taidosta ulos parisuhteessani. Ettei mun kuulu katsoa toisen perään, että eikö jo kannattaisi mennä nukkumaan, muistithan maksaa, olethan varmistanut, kannattaisiko kysyä, huolehditko… Lopulta ymmärsin, että toisen huolehtimisen yrittäminen on turhaa, jos toinen ei sitä itse halua. Joskus, vaikka itse tietäisikin mikä on ”parempi”, on jokaisen kasvettava itse, oli se kuka kasvaa kuka tahansa tai kuinka läheinen tahansa. Sitä mieltä minä olen. Toki mielipiteensä on ok sanoa ääneen, mutta ei kuormittaa itseään sillä.
Tämän muistin, kun eilen ajattelin töissä
että ihan sama.
Ihan sama, vaikka mä nään mitä kohta tulee tapahtumaan ja voisin puuttua ja kertoa ja oikaista sen toiselle. Sillä todellisuudessa mun ei edes kuuluisi tietää sitä. Olla siitä tietoinen. Kyse on toisen työstä, työstä johon mä en sinä päivänä liity millään tavalla. Asia ei liity muhun millään tavalla.
Ja kuinka tuosta ajatuksesta tulikin eufoorinen olo!
Mun ei tarvi välittää!
Ihan sama!
Kuulostaa ehkä välinpitämättömältä, mutta kyse ei ole kuoleman vakavista asioista. Tai onko sittenkin, jos kyse on omaa arkea kuormittavista asioista. On kuormittavaa olla koko ajan kartalla kaikesta. Rekisteröidä kaikkea. Sellaisella liiallisella tunnollisuudella ja huolehtivaisuudella höystettynä. Huolehtia kaikesta.
Välillä voi vaan olla ihan sama.
Antaa asioiden olla.
Että pitää vaan antaa asioiden olla.
Antaa itsensä olla.
Että välittää vain siitä, millä on väliä, merkitystä ja antaa muun lipua ohi. Sillä tässä elämässä voi repiä välitettävää asiasta kuin asiasta.
Tätä ajatusta mä yritän viljellä nyt mun arjessani.
Viimeksi:
HAAVEILETKO ELÄMÄNTAPAMUUTOKSESTA? – PARI VINKKIÄ ALKUUN
Lue myös: