EHKÄ ELÄMÄ SAAKIN OLLA VÄHÄN SEKAVAA
Ehkä elämä saakin olla vähän sekavaa, jotta tapahtuu oppimista ja kasvua.
Sillä oppiminen ja kasvu on yksi tärkeimmistä asioista elämässämme.
Meinasin määrittää jopa tärkeintä, mutta se olis aika vahva ilmaus. Miten mitään voi määrittää tärkeimmäksi, juuri siksi joka sivuuttaa muut, miten voi olla vain yhtä? Jos pitäisi olla tuo yksi, se olisi varmaan rakkaus. Mutta miettiessäni länsimaisia lähtökohtia, jos ne ottaisi itsestään selvyyksinä, voisi tämän määrittää jopa siksi, tärkeimmäksi.
Tämän oon sanonut ennenkin. Ja oivalsin siihen vielä vähän lisää, miksi se pitää paikkansa. Miettiessäni, miksi hitossa sen elämän pitää vaan olla välillä niin sekavaa. Ja juuri kun siihen saa selkeyttä, se muuttuu lopulta takaisin siksi, edelleen vähän sekavaksi.
Elämä hakeutuu aikalailla enemmän tai vähemmän kaaokseen. Sitä ei voi rakentaa täysin selkeäksi jatkumoksi, valmiiksi, vaikka kuinka haluaisi. Sen voi määrittää valmiiksi siinä hetkessä. Mutta hetki muuttuu. Se uomiutuu ja muuttuu, vaikka ei haluaisi.
Kunnes oivalsin: elämän on tarkoituskin jatkua muuttuvana ja ihmisen yritettävä saada siitä vähän selkoa. Jotta ihminen kasvaa. Jotta ihminen oppii.
Jotta ihminen kokee merkityksellisyyttä.
Se on valmis alusta tähän kaikkeen, ollut universumin alkuajoista asti.
Sillä miettiessään, mitä jos sitä saisi elämässään kaiken – upean parisuhteen, ystävät, mukavan työn ja rahaa, mikä kaiken sen jälkeen tekisi elämästä merkityksellistä?
Tai miettiessään sitä säädintä, mikä meissä on ollut kivikaudesta asti, joka vaatii aina parannusta – parannusta, jolla tähänkin pisteeseen on päädytty. Mutta jos sen parannuksen kääntääkin sieltä ulkoisesta sisäiseen. Että se sisin paranee, kehittyy. Ja niin, musta tuntuu, ettei elämän ole mahdollista jatkua tasaisena ilman muutosta, tyytyväisenä ilman oppimista ja kasvua. Ettei mikään paranisi, mikään muuttuisi, olisi vain tasaista. Ja kun se tapahtuu sisällä, sitä ei tarvitse kääntää samoissa määrin sinne ulkoiseen.
Vaan juuri se oivaltaminen tuo elämään sitä kestävää tyytyväisyyttä. Ja juuri tuota oivaltamalla, ihminen elää lähellä itseään, tiedostavana.
Se ei ole aina helppoa. Mutta ei opin kuulukaan tulla helposti. Mikä ero on vaikealla ja helpolla, voitolla sen jälkeen?
Joten elämä – taistelujen jälkeen –
saat olla vähän sekavakin.
Ja siksi saan yrittää ymmärtää. Jotta tiedostan, opin, kasvan, ymmärrän, enemmän, lisää, itsestäni, maailmasta ja tunnen jonkintasoista kehitystä sekä merkityksellisyyttä – yhä uudestaan.
Sillä mitä olennaisinta: se oppi ei tule koskaan valmiiksi, vaan se jatkuu.
Kasvu ja oppi elämässä on jatkuvaa, se ei koskaan pysähdy.
Siksi minäkään en täysin pysähdy.
Viimeksi:
8 KOHDAN KYSYMYSLISTA OSTOKSILLE
Lue myös: