8 KOHDAN KYSYMYSLISTA OSTOKSILLE

1 Tarvitsenko sitä – vai haluanko vain?

Juuri koskaan ei voida puhua tarpeesta. Toki on ok tehdä ostoksia halunkin ohjaamana, mutta sen myötä mukaan astuu myös arvokysymys  eli kysymys siitä, millainen kuluttaja haluaa olla. Elämä ei tietysti ole mustavalkoista. Ehdottomuus ei ole määritelmä sille, että eläisi arvojensa mukaan. Itseään on kuitenkin helppo manipuloida uskomaan halua ja mitä useammin sille antaa periksi sitä useammin sitä tapahtuu. Siksi onkin tärkeää harjoittaa itselleen rehellisenä olemisen taitoa – että pystyy myöntämään, ettei tässä mistään tarpeesta olekaan kysymys.

2 Johtuuko tarve onnistuneesta markkinoinnista?

Alun alkaen on määritettävä, mitä tarve tarkoittaa. Sitä alkukantaista katto ja lämpimät vaatteet perusteita vai pukeutumista tämän hetkisten eri standardien mukaan? Jos määritelmää ei tee, on tarpeelle helppo sokaistua. Tämä johtuu siitä, että meille tuodaan jatkuvasti uusia tarpeita joita täyttää, niiden todellisten tarpeiden edelle. Kyse onkin siis loppujen lopuksi siitä halusta, joka on naamioitu tarpeeksi. Halu taas johtuu aina onnistuneesta markkinoinnista.

3 Yritänkö paikata sillä tullakseni joksikin, tunteakseni jotakin?

Kun kyse on lähes aina onnistuneesta markkinoinnista, ostamme itseasiassa jonkinlaisia tunnetiloja ja haavemaailmoja. Mikä tuo tunne siis on, mitä kaipaat? Onko sen oikeat lähteet kunnossa, kun tuota tunnetta täytetään ostamisella?

4 Kuinka monta tuntia sen eteen täytyy tehdä työtä – ja onko se silloin edelleen sen arvoista?

On helppo unohtaa, että ostettu tavara tarkoittaa itse asiassa myytyä aikaa. Sillä raha vaati aina vaihtokaupaksi aikaa. Aikaa, jota kulutat töissä. Onko tavaran hankinta sen arvoista? Kuinka monta työtuntia tuo summa vaatii? Lopulta itseltään voikin siis oikeastaan kysyä: mikä onkaan elämässä tärkeintä?

5 Voisinko saada sen käytettynä tai lainattuna?

Kuinka paljon käyttöä sille on ylipäätänsä? Jos kyseessä on harvoin tarvittu tuote, onko sellaista järkevää hankkia omaksi? Kuinka paljon yhteisöllisempää olisi harrastaa esimerkiksi vaihtokauppoja joidenkin ihmisten kesken? Käytettynä taas tästä maailmasta on mahdollisuus löytää tavaraa kuin tavaraa, kyse onkin vain siitä, tahdotko.

6 Haluanko todella käyttää aikaani sen huolehtimiseen (pölyihin, pesuihin, huoltoihin, korjauksiin)?

Sillä tuokin tavara tulee vaatimaan paitsi aikaasi joka on vaihdettu rahaksi myös aikaa ylläpitoonsa. Onko tuo aika sen väärti vai onko se poissa jostakin tärkeämmästä? Kuinka paljon se vaatii huolenpitoasi? Onko sinulla paitsi aikaa myös energiaa sen ylläpitoon huomioiden asiat, jotka vaativat huolenpitoasi jo nyt?

7 Onko se kaikin puolin puutteeton – juuri oikean kokoinen, värinen ja mallinen?

On helppoa mennä halun ohjaamana vähän sinne päin. Ostaa ihana vaate, joka onkin hiukan liian pieni tai suuri, ajatellen, että kyllä se sopii, kun niin kovasti haluaa. Todellisuudessa, jotta esimerkiksi vaate jää pysyvään käyttöön, on sen oltava puutteeton, juuri oikeanlainen. Tää on aika selkeä rajanveto, joka kannattaa itselleen tehdä.

8 Näenkö käyttäväni sitä tarvittaessa vielä 10 vuoden päästä?

Vähentääkseen jatkuvaa uusiutumistarvetta on hyvä ajatella myös hetkeä pidemmälle. Meneekö tämä asia käytössä vielä vuosien jälkeen, jos tuote on edelleen toimintakuntoinen?

Viimeksi:

KOLME KAUNISTA – HETKI, VALON SÄIE, SURFFARI

Lue myös:

MITEN VÄHENTÄÄ OSTOHIMOA?

TAVARAN TODELLINEN HINTA ON ELÄMÄSI

MIKSI KULUTAT NIIN KUIN KULUTAT?

hyvinvointi mieli
Kommentit (2)
  1. Listalla oli paljon todella hyviä kohtia!

    Erityisesti kohta 6 eli tavarasta huolehtiminen on sellainen, jota havaintojeni mukaan yllättävän harva ajattelee. Minusta on esimerkiksi ihan selvää, että jos hankkii auton, siihen kuuluu se, että huolehtii autosta. Enkä tarkoita vain huoltoja, katsastuksia yms, joilla auto pidetään ajokunnossa, vaan myös auton pesua, siivousta… Kuitenkin monelle tuntuu käyvän niin, että auto on suurin piirtein neljällä pyörällä liikkuva roskasäiliö, jonka etu- ja takapenkin välistä voi löytyä vaikka puoli vuotta sitten ostetun hampurilaisen käärepaperit. Mitä muuta sekään on kuin sitä, ettei olla loppuun asti ajateltu, mitä tavarasta huolehtiminen tarkoittaa?

    Itse muuten huomasin muutama viikko sitten, kun hankin uuden huonekalun samaa virkaa aiemmin toimittaneen tilalle, että siinäkin pääsi huolehtimisvelvoite kasvamaan: aiempi huonekalu oli tosi pelkistetty, kun taas tässä on paljon ”mutkia ja kurveja” – siis enemmän pinta-alaa, jolta pyyhkiä pölyjä. Periaatteessa tosi pieni asia, mutta vuosien ja vuosikymmenten varrella ehkei niinkään. Ei tämä asia mitenkään harmita minua, mutta kiinnitin siihen huomiota.

    Haluaisin antaa myös yhden esimerkin siitä, ettemme tosiaan aina tarvitse tavaraa, vaikka kuvittelisimme niin: Viime syksynä mietin tovin, laitanko enää varastoon lenkkareita, jotka olivat kulahtaneet pahasti. Niistä oli pintamateriaali irtoillut isoina paloina. Päädyin kuitenkin vielä säilyttämään ne. Miten kävi tänä vuonna? Ne olivat tietyissä ulkoilutilanteissa ahkerasti käytössä, ja laitoin ne varastoon edelleen tänä syksynäkin. Vaikka useimpien mielestä nuo lenkkarit olisivat varmasti olleet loppuun käytetyt (ja olivathan ne tosi kulahtaneen näköiset!), ne ajoivat kuitenkin yhä asiansa.

    Näin minulle on käynyt ennenkin, vaikka sentään pyrin käyttämään esineet loppuun asti. Kun jokin esine on mielestäni loppuun käytetty, niin ellen kuitenkaan jaksa tai ehdi korvata esinettä uudella, niin kummasti se vain saattaa senkin jälkeen palvella.

    Voi vain miettiä, paljonko käyttökelpoista tavaraa menee roskikseen ja paljonko ”tarvitsee” uutta tilalle, jos ajatusmaailma on enemmän sellainen, ettei edes halua käyttää vähänkään nuhjaantuneen (tai muodista poistuneen) näköisiä tavaroita missään.

    1. Hyviä poimintoja, kiitos niistä! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *