KUKA SINÄ OLET?
Miten määrittelet tällä hetkellä itsesi?
Ensimmäisenä ehkä kerrot ammattisi. Joku kertoo varmasti olevansa äiti, muttei sisko tai lapsi. Onko muita keinoja määritellä itseään? Mitä tulee sen jälkeen?
Elämämme pyörii niin tiukasti näiden kahden mallin ympärillä, varsinkin sen ensimmäisen, työn, että se jopa määrittää meidät. Se on myös ensimmäinen kysymys tutustuessasi toiseen ihmiseen. Ja koska tuo täyttää suurimman osan määrittelyn tarpeestamme, ei meidän tarvitse miettiäkään mitään muuta. Ammatti on riittävä määre. Ainut ja riittävä, saaden eniten huomiotamme, jättäen muuta huomiotta. Elämme tuota ammattia varten – siis sitä varten, jonka määritämme itseksemme.
Olemme silti niin paljon enemmänkin, emmekä välttämättä juuri edes tippaakaan sitä, ammattia, työtä, statusta. Ehkä tällaisia juttuja ei ole tarpeellistakaan aina sanoa ääneen, mutta joskus ehkä pohtia kuitenkin.
Kuka minä oikeasti olen tuon yhden roolin takaa?
Roolin takaa joka suorastaan hätääntyy tälläisen kysymyksen edessä, sillä se on niin absurdi. Miettien kaikkia asioita, joista suunnittelee pitävänsä, haluaisi kovasti pitää, pitää ihan muiden ympärillä olijoiden, elämänmallin takia. Pitämättä todellisuudessa ehkä oikein mistään. Onhan se kriisin paikka. Koskaan tuota kohtaamatta, itseään, sen alla.
Itseään, jota lopulta ei todellisuudessa voi määrittää oikein millään tavalla. Ainakaan lopullisesti. Voit määrittää sen siten, kuin se juuri tässä hetkessä näyttäytyy. Joskin se voi olla seuraavassa hetkessä jokin muu. Siitä ei siis tule valmista. Sinua ei voi määrittää valmiiksi.
Minä on vain siellä alla, koko ajan.
Tapana katsoa maailmaa ja itseään.
Viimeksi:
MITÄ YKSINKERTAISTAMINEN ON – JA EI OLE?
Lue myös:
ONKO ITSENSÄ ETSIMINEN ELÄMÄN SUURIN HUIJAUS?