MIKSI VARMAA, MIKSEI EPÄVARMAA?
Varmuus on outo juttu.
On aika luonnollista haluta varmuutta, että elämämme perusteet ovat kunnossa: katto pään päällä, ruoka jonka syömme, vesi jonka juomme.
Mutta miksi haluamme niin kovin, että kaikki on aina varmaa?
Ettemme halua muutosta?
Mutta ilman muutosta ei tule kasvua, ja ilman kasvua on vaikeaa kokea tyytyväisyyttä elämään.
On siis uskallettava kohdata myös epävarma, jos haluaa kokea oppimista ja kasvua.
Ottaa yhteyttä itseensä.
Tehdä niitä asioita, joita se vaatii.
Se ei olekaan mikään helppo juttu, sillä on helpompaa miettiä kaikkia mahdollisia riskejä, entä mahdollisia onnistumisia. Juuri tuo riskien pelko estää toteuttamasta tuota muutosta, jolloin jäädään varmaan, kasvamatta. Siihen automaattisten tapojen imuun, päivä päivältä. Vaikkei tuo varmuus edes tyydytä pitkällä tähtäimellä, mutta turva tuo helpotuksen aina hetkeksi.
Miksi me ollaan niin pelokkaita?
Ehkä syitä löytyy historiasta tai geeneistä, mutta varmasti myös kauhukuvien jatkuvasta syöttämisestä olohuoneisiimme. Näemme lukemattomia mahdollisuuksia, millainen meidänkin elämä pahimmassa tapauksessa voisi olla.
Mutta eikö se olisi vähän sama asia, kuin pelkäisi koko ajan auton alle jäämistä
eikä siitä syystä koskaan astuisi ulos?
Viimeksi:
Lue myös:
UNOHDA KAIKKI, MITÄ TIEDÄT ELÄMÄSTÄ