Mitä sydän puhuu
Ilman intuitiota eläminen on vähän sama kuin odottaisi sen elämän alkavan joskus myöhemmin.
Että muuttuu kun sopiva hetki siihen tulee, joskus myöhemmin, kun rahkeet riittävät.
Että elää päivästä toiseen vain miettien, miten toisin eläisi, jos vain voisi.
Lopulta jääden tuohon välivaiheeseen jumiin, josta ei pääsekään enää liikkeelle. Tuolle äänelle ja sen toiveelle turtuu ja mitä enemmän siihen turtuu sitä aloitekyvyttömämmäksi tulee, sitä raskaammaksi elämä käy.
Sillä vastavirtaan uiminen on raskasta.
Ylianalysoivana ihmisenä voisin täysin luottaa intuitioon. Tuon yhteyden olen joskus kadottanut ja nyt rakennan sitä edelleen, huomaten, kuinka sen kuuntelu ja sen ohjeiden mukaan toimiminen tuo elämään järjetöntä keveyttä.
Enkä tiedä tilannetta, jossa se olisi koskaan ollut väärässä.
Se odottaa jopa hetken maltillisesti, jos pelko haluaakin ensin vierailla. Mutta jos sen sivuuttaa liian usein, lakkaa se puhumasta kokonaan, jolloin sen äänen kuuleminen ja ennen kaikkea sen toiveen toteuttaminen on entistä vaikeampaa.
Ja silloin sydänyhteys katoaa.
Viimeksi:
Vuosi 2022 vaatteiden ostolakossa
Lue myös:
Mitä tarkoittaa yhteys itseensä – ja miten sen löytää
Kyllä, ilman intiutiota ja sydämen ääntä sitä jumittuu ja kuuroutuukin molempien viesteille, siitä on vaikea repiä itsensä tähän hetkeen kuulolle, mutta se kannattaa ja sitä kuuntelua opettelenkin. Sitten joskus aika karkaa aina edellä ja lopulta aika loppuu.