SIMPLY HAPPY

19.11.2021 simplyannika

Taas puhutaan suurituloisista – mutta puuttuuko sun elämästä jotakin?

Hetken tunsin pienen vihlaisun.

Kuinka paljon helpompaa elämä olisikaan, jos tienaisi 100 000 euroa vuodessa.

Kunnes piti taas pysäyttää itsensä.

Eikö nämä ajatukset ole jo käyty läpi?

Toki pohjimmaisen pohjimmaisena, jos homma menisi niin, että se tapahtuisi ihan yhtäkkiä sormia napsauttamalla. Mutta entä kaikki se työ ja aika mitä se on vaatinut?

Entä kaikki se työ ja aika mitä sen ylläpitoon vaaditaan?

Sillä meneekö se useimmiten niin, että isot tulot tuovat myös ne isot menot, talon, auton ja jos ei muuta ne voidaan kertoa vielä kahdella, kolmella. Ehkä siis on vain entistä kovempi paine saada ylläpito pidettyä, isot laskut maksettua. On virhe ajatella, että isot tulot tarkoittaisivat automaattisesti helppoutta.

Lopulta voi myös palata sinne kaiken juurelle: mihin tuota rahaa tarvitsee, mitä sillä itse asiassa haluaa ostaa ja onko se siis lopulta sen tavoittelemisen arvoista?

Mikä elämässä on tärkeää – ja tuo rahako sen äärelle toisi?

Sitä luulee, että tuollaisen henkilön elämä on täydellistä. Ettei tuollaisen henkilön elämästä puutu mitään. Mutta vaikka hänellä on rahaa, hänellä ei välttämättä ole mitään muuta – eikä mahdollisesti lainkaan elämän merkityksellisyyttä. Tyyppi ehkäpä katsoo vain ylöspäin sitä, joka tienasi miljoonan.

Koska enemmän.

Jolloin tämänkään ajatuksen ongelmana ei lopulta ole raha vaan se ajattelutapa, minkä se usein tuo mukanaan.

Että sitten kun mulla on 100 000 euroa, mä voisin olla tyytyväinen, onnellinen, elämä olisi helppoa.

Vasta sitten.

Jolloin kyse on lopulta siitä, että on mahdollisuus ohittaa se kiertotie, saavuttaakseen sen mitä haluaa. Sillä raha on pyrkimys jonnekin, johonkin tunnetilaan. Kun ymmärtää mitä oikeasti haluaa, voi jättää välivaiheen pois, siirtyä suoraan kohteeseen. Toki sen opettelu vie aikaa, toki siinä joutuu jostakin ehkä luopumaan.

Onko se siis sitku vai nytku?

Ja silloin on hullua elää tulevaisuutta varten. Hetkeä x varten, tulotasoa x varten, joka odottaa ehkäpä useampien vuosien takaa, kun voi elää niin jo nyt,

nähdä kauneuden nyt.

Että riittää nyt.

Ja katsoa minne se kantaa.

Viimeksi:

Kolme kaunista – vanhus, aamu, yksikseen

Lue myös:

Mitä jos omasta elämästä ei tarvitsisikaan lomaa?

Tarina kalastajasta ja liikemiehestä

Mitä rahalla ei voi ostaa

Avainsanat: minimalismi, onnellisuus, yksinkertaistaminen

Hyvinvointi Mieli

14.11.2021 simplyannika

Elämä on kuolemaan valmistautumista

Eikö elämän päämäärä ole lopulta se, että voisi kuolla levollisesti?

Että elämä on ollut riittävää ja hyvää, eikä mikään kuollessa kaduta?

Että sen ainutlaatuisuuden on käyttänyt hyväksi, eikä mitään ole tuhlattu tai unohdettu.

Kun tuo kuolema tulee, vääjäämättä, joskus. Jujun ollessa se, ettei voi koskaan tietää, koska.

Sinällään ajatuksena jotenkin vähän hullunkurinen, mutta totta. Ja samalla me unohdamme sen. Emme uskalla elää, koska on aikaa, joskus. Joskus kun olemme valmiita? Vaikka emme tiedä, koska tuo koska tulee. Ei siis välttämättä ole aikaa.

Ja mä mietin sitä rohkeutta joskus 18 kesäisenä. Että sä valmistut juuri lukiosta, etkä missään vaiheessa tiedä, miten sun käy, mutta mikään ei pelota. Et tiedä koulua, et kaupunkia, et työpaikkaa, et mitään. Saatika nyt. Vaikka työvuosia olisi takana, vaikka juuri muuten mikään elämässä muuttunut, pelottaa useimpia vaan niin hemmetisti hypätä muutoksen päälle, ettei enää niin tietäisikään. Jääden sinne mukavaan mutta epämukavaan. Ehkä siksi koska kaikesta on tullut niin mukavaa.

Samalla mietin myös sitäkin, kuinka paljon sitä tekee, vaikka ei olekaan merkitystä (kun millään on hyvin vähän). Ehkä se yleiskuva jää, että tulipas tehtyä jos jonkinmoista, mutta tuskin sitä jokaista juhlaa ja kissanristiäistä kaihoisasti muistelee (jos edes muistaa), vaikka ne juuri sillä hetkellä on tärkeiltä voinut tuntuakin.

Tarvitaan lopulta aika suurta, että sillä olisi pitemmän päälle merkitystä, että ne muistaisi, että ne on vienyt jonnekin. Ja nuo suuret on unelmia. Unelmat on sielun puhetta. Ne tulevat itsestä, yhteydestä itseen. Tarvitaan siis unelmia, tarvitaan siis toteuttamista.

Itsensä toteuttamista.

Itsensä toteuttaminen taas vaatii välillä rohkeutta. Rohkeutta, jota ei löydä useinkaan mukavuudesta. Se tuo silloin sivutuotteenaan myös kasvua, sitten merkityksellisyyttä.

Itsensä toteuttaminen lopulta saa tuntemaan, ettei elämä ole hukkaan heitetty.

Ja se, että elää yhteydestä itseensä, tehden asioita itsensä sanelemana, rohkeutta kuunnellen, ei tuo ristiriitaa oikeaan ei väärään, turhaan.