SIMPLY HAPPY

12.11.2021 simplyannika

MITÄ JOS OMASTA ELÄMÄSTÄ EI TARVITSISIKAAN LOMAA?

Ettei tarvitsisikaan vetäytyä kerran vuodessa retriitille, vaan voisi asua kodissa jossa on hiljaista?

Että elämä itse asiassa näyttäisi enemmän lomalta.

Miksi loma yleensä ottaen vietetään täysin päinvastaiseen tyyliin kuin oma arki? Ja vielä: kuinka paljon se oma olo eroaakaan tuona lyhyenä tuntuvana aikana verrattuna siihen omaan elämään? Siis toisin sanoen: kuuluuko elämän raskaus vain hyväksyä?

Ongelma on ehkä siinä, ettemme osaa valikoida mitä elämään päästämme. Maailmassa on tosi paljon kaikkea kivaa ja koukuttavaa, mutta kaikki ne tekemiset ja ärsykkeet uuvuttaa – jolloin akkuja koitetaan ladata lähinnä kerran vuodessa pitemmillä vapailla, jotta taas jaksaisi samassa ärsykeähkyssä.

Ehkä onkin siis paikkansa kysyä: tarvitsenko oikeasti niitä?

Mitä minä oikein tarvitsen, mikä on tärkeää – siis tärkeintä?

Voisiko asia ollakin vaikka toisin päin: että elämästä haetaan lomaa satunnaisiin virikeähkyihin? Kyse on lähinnä oman elämän kyseenalaistamisesta, itsensä riisumisesta roolista, johon on vähän huomaamattaan kasvanut.

Miltä elämän kuuluu näyttää?

Miltä elämän haluaa näyttävän?

Ja paitsi sitä, onhan lomalla tietenkin aikaa. Mutta arkeen on mahdollisuus saada aikaa myös. Joko sillä enemmällä tai vähemmällä. Siis että tavoittelee enempää, jolla voi lopulta tulevaisuudessa ostaa aikaa tai valitsemalla ajan nyt, vaihtamalla sen vähempään. Paitsi vähempään ärsykkeitä ja puuhasteluita, myös vähempään työhön, vähemmillä tarpeilla, ehkä vähemmillä mukavuuksilla.

En vähättele pienituloisia, en perheellisiä. Mä kuulun keskiluokkaan, eikä mulla ole lapsia. Silti niin monen on mahdollisuus tehdä valintoja. Ottaa osa-aikaista, omakustanne vapaata, vaikka palkatonta ja maistaa hetki oravanpyörän ulkopuolelta elämää vaikkapa ulkomailla.

Vain luopumalla enemmästä.

Viimeksi:

KOLME KAUNISTA – PIMEYS, LÄHIKATU, KIITOLLISUUS

Lue myös:

MIKSI OSA-AIKAISUUS ON NIIN HAASTAVA JUTTU?

KUN MAAILMA UUVUTTAA – SOPISIKO YKSINKERTAISTAMINEN SINULLE?

AJAN MÄÄRÄ ON RAJALLINEN – VALITSE SIIS TARKOIN MIHIN SEN HALUAT KÄYTTÄÄ

Avainsanat: hidastaminen, minimalismi, yksinkertaistaminen

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli

7.11.2021 simplyannika

HÄVIÄVÄN PIENI HETKI MAAILMANKAIKKEUDESSA

Mä mietin aina kun olen keskellä ihmisvirtaa, vaikkapa isomman kaupungin keskustassa tai keskellä liikennettä, että minne nämä kaikki ihmiset ovat menossa.

Jotenkin tuo hetki aina pysäyttää mut tähän hetkeen.

Siis minne me kaikki ollaan koko ajan menossa?

Minne me kaikki ollaan koko ajan liikkeellä?

Tuntien samassa merkityksettömyyttä. Sillä kaikki tämä meneminen on tavallaan niin turhaa. Tavallaan kuitenkin tärkeää, sillä se tekee meidän elämämme. Merkityksettömäksi?

Että siinä merkityksettömyydessään on pakko kulkea jonnekin.

Jolloin on tartuttava niihin, mistä voi löytää hiukan merkitystä. Elämä ilman merkitystä ei ole elämää. Siksi en oikeastaan uskalla edes päästää mieltäni pohtimaan tuota ajatusta enää syvemmin. Se on ne omat jutut, piste.

Sillä eihän sitä voi vain lakata olemasta mitään, todeten, että kun ei tällä millään ole kuitenkaan sen suurempaa merkitystä.

Että elämämme on vain häviävän pieni hetki koko maailmankaikkeudesta. Ehkä viemme ihmiskuntaa jollakin tavalla jonnekin suuntaan ryhmänä (yllättävän levollinen ajatus), mutta juuri sillä omalla elämällä. Hassua kyllä, silti tuo oma elämä on meille kaikkein tärkeintä, mutta tietysti, koska minä ja ihmisen itsekkyys.

Ja silloin, tämän jälkeen, on vaan pysäyttävää seisahtua liikkeestä, katsellen kun muut edelleen menevät. Kuin voisi aistia ajan flown eron.

Mutta.

Löysin myös pienen oivalluksen.

Kaiken ollessa (enemmän ja vähemmän) merkityksetöntä, jäljelle jää lopulta vain tämä hetki.

Jolloin oikeastaan vain tämä hetki tuo sen merkityksen.

Jolloin merkitys tulee oikeastaan siitä, että on olemassa.

Ja voi hyvin, sillä kuka sitä nyt pahaa tahtoisi. Tuohon toki liittyen suuremman mittakaavan asiat, sillä hetki ei lopulta muovaudu vain hetkestä, vaan jatkumosta johon vaikuttaa etenkin mennyt sekä myös hiukan tuleva samoin kuin hyvässä olossakin, mutta silti pohjimmaisena juuri tämä hetki on se, joka jää jäljelle.

Miettien niitä asioita, jotka olen määrittänyt elämässä tärkeimmiksi: vaikkapa yhteyden itseen ja muihin. Nuohan vaativat juuri hetkeä, sillä eihän tuota yhteyttä voi tavoittaa missään muualla

kuin juuri tässä.