KOLME KAUNISTA PÄIVÄSSÄ
Koirat.
Tai ei koirat vaan koirien kohtaaminen.
Se välittömyys. Välitön ilo.
Jotenkin tuollaisten karvaisten otusten ilo saa aina sydämen vähän särähtämään. Se tapa miten ne tutkailee toisia, se ilo ja se ilo miten se välittyy kaikessa miten ne elehtii. Ne eleet miten ne tutkailee myös minua.
Näin myös ensimmäisen punaisen lehden.
Ja se pysäyttää erilaisuudellaan. Erilaisuudellaan joka on tulossa. Mä tykkään juuri tästä alkavasta vuodenajasta. Mun mielestä se on kaunis.
Kaunis on myös kotikaupunkini.
Ehkä se tuntui siksikin jotenkin kauniilta, kun pääsin käymään siellä ajan kanssa pitkään aikaan. Ettei se olekaan liian tuttu vaan vähän vieras. Tai että juurikin se tuttuus sen vierauden takana tekee siitä kauniin. Tuttu pieni kauppa. Tutut ihmiset, joita en kuitenkaan tunne. Tuttu meri, johon en kyllästy katsoa.
Ja juurikin tuo samainen kaupunki sai mussa aikaan ajatuksen
miltä tuntuisikaan, jos joka päivä näkisi jotakin kaunista?
Jos olisi kyky nähdä kaikkialla kauneutta?
Viimeksi:
MIHIN PÄÄTÄT SUUNNATA KATSEESI?
Lue myös:
