ARJEN SUURSIIVOUSTA

Paitsi että kaapeilla on taipumusta kerätä roinaa, niin on ihan arjellammekin. Huomaamatta. Siinä sivussa uomioitua, kangistua. Näkemättä ja tuntematta. Tai oikeastaan tuntien vain sen taakan ja painon ja että jotain olisi tehtävä.

Ajoittain täytyy siis ehkä siivota jopa koko elämää, jotta niille merkittäville asioille löytyy taas tilaa.

Jotta ylipäätänsä muistaa, mikä onkaan sitä kaikkein tärkeintä.

Ja paitsi tärkeintä myös aidosti kivaa.

Kiire kun ei synny itsestään vaan on ihan itse luomamme järjestelmä, tunteaksemme itsemme tärkeiksi. Kiire johonkin, johonkin seuraavaan tärkeämpään, unohtaen, mikä onkaan oikeasti kaikkein tärkeintä, antaen huomiota vain kiireelle, ei tärkeälle. Nauttimatta siitä hetkessä missä on, miettien vain seuraavaa päämäärää. Ja vielä: kun yrittää nauttia kaikesta, on hankalaa nauttia oikein mistään.

Ympärillämme on koko ajan paljon kaikkea hienoa, uutta ja monimutkaista, mikä vie huomiota ihan perustavanlaatuisista tarpeistamme. Jotka sivuuttamalla aiheutamme itselle tahtomatta ja tarkoittamatta pahaa oloa. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi yhteisöllisyys, oman ajan tarve, liikunnan tarve, tarve mielen selkeyteen ja stressittömyyteen.

Ehkä on siis tehtävä valintoja.

Ehkä sen tieltä jopa jostakin hiukan vähemmän tärkeästä vaikkakin mukavasta joutuu luopumaan. Esimerkiksi siitä televisiosta. Ihanaa viihdettä, mutta tilastokeskuksen mukaa katsomme sitä keskimäärin 3 tuntia päivässä.

Kolme tuntia!

Mitä kaikkea tuolla ajalla voisikaan tehdä?

Vaikka opetella uuden kielen. Taidon. Ottaa sitä omaa aikaa ja meditoida. Liikkua ja urheilla. Nähdä ystäviä. Rakentaa omanlaista elämää. Sillä vaikka tv viihdyttää, se myös passivoi. Sen valitseminen on helppoa, on vaikeampaa elää elämää joka tyydyttää muita tarpeita, joka ei avaannu nappia painamalla.

Toki kaiken aikaa ei tarvitse suorittaa jotakin, mutta tuon kolme tuntisen voi myös käyttää siihen omaan hyvinvointiin. Nukkua, olla luova omalla tavallaan, meditoida, vain olla, hoitaa vaikka puutarhaa, jotakin jota itselle pitää kaikkein tärkeimpänä, jolle muuten ei tunnu riittävän sitä aikaa. Johon jatkuvalla kiireellä yrittää päästä, että sitä omaa aikaa olisi enemmän.

Mikä siis on sulle kaikkein tärkeintä?

Mulle kaikkein tärkeintä on:

vapaus

sisäinen rauha

selkeys

hitaus

tunteet

ilo

liikunta

itseilmaisu, oivallukset

merkitykselliset suhteet ja kohtaamiset

että on jollekin tärkeä ja joku on tärkeä

uuden kokeminen, kokemukset ja oppiminen

ja kaikista näistä asioista tunnettu olo merkityksellisyydestä

Sen sijaan mun elämästä ei löydy turhaa roinaa tai niiden haalimista edistävää toimintaa, joka vie aikaa, kuluttaa hermoja ja nostaa stressitasoja.

Juurikaan televisiota tai elektroniikkaa, sillä arvostan enemmän omaa hyvinvointiani, sen tukemista liikunnalla, meditaatiolla ja hiljaisuudella.

Tai paljoakaan somea, sillä en kestä jatkuvaa tunnetta riittämättömyydestäni.

Esimerkiksi.

Sen sijaan luon sen omanmallisen kuplani, omannäköisen elämäni, jossa mun on hyvä olla. Sisältäen mahdollisimman paljon hyvää ja tärkeää, enemmän kuin sitä vähemmän tärkeää.

Ehkä siis aina välissä on hyvä painaa sitä reset nappulaa.

Deletoida hetkeksi kaikki.

Sillä mistä voit todella tietää, mitä oikeasti haluat, jos olet vain aina tehnyt niin, ilman, että tiedät edes, että miksi? Tai vain niin, että se on aina kuulunut elämääsi? Niin pitkään, että olet joko unohtanut tai et ole jopa koskaan elänyt ilman sitä?

Arjen suursiivouksessa on keskeistä kysyä itseltäsi nämä neljä kysymystä:

Mikä on minulle kaikkein tärkeintä ja miksi?

Kuinka paljon arjestani löytyy näitä asioita?

Kuinka paljon ja millaisia asioita arjestani löytyy, jotka eivät sisälly tähän listaan?

Sekä miten voisin luopua niistä tai tehdä niistä vähemmän kuormittavia?

Viimeksi:

MUUTOS LUO YMPÄRILLEEN MUUTOSTA

Lue myös:

HYVÄN OLON SEURAAMINEN ON HAASTAVA VALINTA

AJAN MÄÄRÄ ON RAJALLINEN – VALITSE SIIS TARKOIN MIHIN SEN HALUAT KÄYTTÄÄ

ELÄMÄSI KOLME KUVAKULMAA

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli

MUUTOS LUO YMPÄRILLEEN MUUTOSTA

Mun kasvu, muutos, näiden parin viime vuoden aikana on ollut suuri.

En kuitenkaan tuputa omaa elämäntyyliäni, edes puhu siitä ääneen, sanoita, en koskaan mainitse yksinkertaistamista tai hitaampaa elämää. Siksi onkin aika hauskaa huomata, että ihan sanottamatta tuo muutos jollakin tasolla tarttuu myös muihin ympärilläni.

Aika monet raivasivat alkuun omia nurkkiaan, osa enemmän, osa vähemmän. Toiset ottivat osa-aikaista töistä. Joku lisäsi kasvisruokaa ruokavalioonsa. Monet pohtivat omaa elämäänsä, löytäen uusia kiinnostuksen kohteita ja inspiraation lähteitä niihin.

Mietin väkisinkin, kuinka muutos tarttuu. Kuinka muuttuessaan myös muut muuttuvat. Ja sitä, että esimerkiksi sanotaan, ettei yksilön vastuullisilla valinnoilla ole mitään väliä. Kyllä se muutos kuitenkin aina johonkin tarttuu, lopulta ympyrää kasvattaen.

Ehkä kyse on siitä, että uskaltaa kyseenalaistaa niitä valmiita malleja ääneen. Että rohkenee ajatella sen ulkopuolelle, erillä tavalla, jopa toimia näin, niin joku muukin tohtii. Ajatella erillä tavalla.

Ehkä se, miten on aina ajatellut, ei olekaan sitä, mitä on aina ajatellut?

Toisaalta tällainen ”testailu” ei välttämättä johda sinne oman itsensä äärelle. Mutta ylipäätänsä kaikenlainen harha askelluskin voi johdattaa polulle. Opettaa. Kuuntelemaan itseään.

Muutu siis rohkeasti.

Viimeksi:

MITÄ JOS SAISIT KAIKEN?

Lue myös:

MIKSI VARMAA, MIKSEI EPÄVARMAA?

KUKA SINÄ OLET?

MITÄ JOS SE MITÄ OMISTAT EI OLEKAAN SITÄ, MITÄ OIKEASTI HALUAT OMISTAA?

Hyvinvointi Mieli