MITÄ JOS SAISIT KAIKEN?
Mitä jos saisit elämässäsi kaiken, mitä olet aina halunnut?
Mitä tulee sen jälkeen?
Mikä sitten tekee olon merkitykselliseksi?
The Minimalistien mukaan kaikkein tärkeintä merkityksellisen elämän ylläpitämisessä on hyvän tekeminen muille. Ja mun mielestä tää kuulostaakin oikein käypältä väitteeltä. Sellaiselta, jota itsekin haluaisin elämääni enemmän lisää. Olla hyvä, parempi. Sillä mitä sitten kun saat elämässäsi ihan todella kaiken, mitä olet aina halunnut? Mitä kun et voi enää haluta suurempaa taloa, ihanampaa sielunkumppania, parempaa työtä, upeampia ystäviä?
Mä alan ehkä olemaan tuollaisen kynnyksellä. Että elämä on sellaista kuin on ajatellut ja haaveillut ja kun ei sitä enempääkään enää rehellisesti pysty haaveilemaan. Kun se enemmän jotain ei enää kuljetakaan seuraavaan päivään. Mitä sitten kun se elämäkin on juuri niin hidasta ja yksinkertaista kuin näillä rahkeilla on mahdollista olla?
Toisinaan olo jääkin siinä mietteissäni aika merkityksettömäksi. Mutta sitä kai se elämä on.
Hiukan merkityksetöntä kuitenkin.
Mutta mitkä asiat siinä merkityksettömyydessään voi luoda hieman merkitystä?
Yhteys muihin. Naapuriin, työtoveriin, tuntemattomaan, niihin läheisiin. Nimenomaisesti yhteys, joskus yllättäväkin sellainen. Ettei toista kohtele välineenä jonkin saavuttamiseksi, vaan itseisarvoisen tärkeänä.
Ja yhteys paitsi muihin myös itseen. Omiin ajatuksiin, kehoon. Itsensä ymmärtäminen, tietoisuus, maailman näkeminen sellaisena kuin se on, itsensä näkeminen sellaisena kuin se on ja vain oleminen. Parhaimmillaan tässä hetkessä, ilman kiirettä seuraavaan hetkeen. Se on sisäistä rauhaa.
Merkityksellisintä mun mielestä ehkä onkin oman intuition mukaan eläminen. Ensinnäkin sen pienen sisäisen äänen löytäminen ja sitten vielä sen mukaan eläminen. Oman intohimon mukaan eläminen. Oman itsensä mukaan eläminen. Rohkeasti.
Koen siis myös jonkinlaista merkityksellisyyttä esimerkiksi kirjoittamisesta. Kai se on jonkinlainen missio mulle, vaikken sitä työkseni teekään. Sillä se on yhdenlainen työkalu. Tarkkailemiseen.
Ja kun maailmaa ja itseään kykenee tarkkailemaan ja toteuttamaan tapahtuu väistämättä oppimista ja kasvua. Kehitystä, joka tuo muutosta joka tuo tunnetta merkityksellisyydestä. Pelkkä paikoillaan olo ei tuo merkityksellisyyttä, vaan vaaditaan säännöllistä kasvua. Muutosta. Vaikka kuinka ajattelisi muutoksen olevan turhaa pyristelyä, ei ilman muutosta, pelkällä paikoillaan ololla ainakaan mulle voi tulla merkityksellinen olo. Tarvitaan kasvun iloa. Kokemuksia, jotka tuovat opetuksen, oivalluksen.
Joo, tuo on ehkä sitten kuitenkin mun mielestä sitä kaikkein merkityksellisintä elämässä!
Oppiminen ja kasvu. Siis itsensä kasvu.
Kun koskaan ei voi olla valmis, ei koskaan tarpeeksi kasvanut, se voi tuoda merkitystä ja iloa yhä uudestaan ja uudestaan.
Mutta onhan se tietysti niinkin, ettei voi olla vain yksi vaan kaikki: sillä löytääkseen kasvua, täytyy löytää myös yhteyttä itseensä ja nauttiakseen sen suurimmasta hyödystä, myös jakaakin sitä jonkun kanssa.
Ja palatakseni siihen ensimmäiseen, hyvän tekemiseen: siitä taitaa löytyä kaikkea näitä kolmea.
Viimeksi:
MITEN YKSINKERTAISTAMINEN ON MUUTTANUT AJATTELUANI?
Lue myös:
