MIKSI YKSINKERTAISTAMINEN ON TRENDI EIKÄ NORMI?
Yksinkertaistaminen ja muut vastaavat elämäntapasuuntaukset nostetaan aika ajoin esille trendinä.
Mun mielestä elämän kohtuullistamisen ei tulisi olla trendi vaan normi. Sen sijaan että kapselivaatekaappia pidetään maagisena, pitäisi pystyä perustelemaan, miksi puoliakaan oman kaapin vaatteita ei käytetä eikä ole koskaan käytettykään, vaikka uutta on silti tulossa.
Sillä eikö ”normaali” elämäntapamme perustu lähennä tarpeisiin sekä niiden täyttämiseen?
Uskottelemme – tai meille uskotellaan – että tarvitsemme jotakin, mitä meillä ei jo ole. Eikä meillä sitä välttämättä juuri sellaisena olekaan, niin kuin mekkoa juuri sillä tietyllä pituudella ja mallilla, vaikka kymmenen muuta mekkoa omistaisimmekin. Silloin kyse ei ole tarpeesta alun alkaenkaan. Tuskin sitä sen enempää tarvitsee perustellakaan, jokainen voi katsoa omiin kaappeihinsa, mitä kaikkea sieltä löytyy ja milloin viimeksi niitä on käytetty. Mutta mikä peruste meillä silloin on puhua ”normaalista” ja ”vähempään tyytymisestä”, jos pohja tavaran tarpeelle ylikuluttavassa maailmassa ylipäätänsä katoaa?
Kuka alun alkaen saa määrittää, mikä on paljon ja mikä on vähän?
Mikä on normaalia?
Ja jos monet tekevät samaa asiaa, tekeekö se asiasta automaattisesti normaalia ja harvojen toteuttamana epänormaalia?
Takaa löytyy toki aivan inhimillisiä tunnetiloja. Monimutkaisuutta, runsautta sekä sen lieveilmiöitä kuten riittämättömyyttä, joka kuitenkin ylipäätänsä palvelee lähinnä niitä, jotka hyötyvät siitä kuviosta jotenkin itse (kuten ruokaketjun ylintaso.) Onko silloin kovinkaan normaalia rakentaa omaa identiteettiään niin paljon omaisuuden varaan, joka pohjautuu lähinnä tuotettuun tunteeseen omasta riittävyydestä? Kun sitä tarvettakaan ei voi enää perustella.
Sen tieltä kuitenkin joutuu luopumaan omasta ajastaan, omasta ajastaan, joka loppuu joka päivä. Tuntuu aika vähäpätöiseltä vaihtaa sitä johonkin, joka ei lopulta paljoakaan anna takaisin. Vaatii lähinnä vain aikaa, rahaa ja energiaa. Aikaa, rahaa ja energiaa, jota ei enää ehkä riitäkään niille aidosti elämän kannalta tärkeille asioille. Kuka nyt mitenkin onnistuu pärjäämään tämän monimutkaisuuteen taipuvaisen maailman kanssa. Tietenkään unohtamatta, että joidenkin on pärjättävä tuottaakseen sitä meille.
Kuka meidät sai alun alkaenkin pitämään sitä normaalina?
Viimeksi:
Lue myös:
MILLAINEN KULUTTAMINEN ON NORMAALIA?
