Ei perintöä, ei rikkaita vanhempia, ei tuottavia sijoituksia.

Kuukausipalkkani on samaa luokkaa kuin aika monella muullakin naisella, sairaalassa kun olen töissä.

Silti viimeisen kahden vuoden aikana olen ollut käytännössä vain vuoden säännöllisessä palkkatyössäni ja matkustellut loppuajan. Osa-aikaisuuteen taas olen totutellut elämäni aikana hiljaa ja vaiheittain, ollen juurikin nyt yhdellä sellaisella vaiheella. Varmuutta olen saanut jo siinä määrin, etten osaa enää kuvitella elämää, jossa tekisin 365 päivää täyttä työaikaa, veisi se millaisen loven lompakosta tahansa.

Mitä mulla kuitenkin on aina ollut, on säästeliäs, päämäärätietoinen ja päättäväinen luonne. Jos siis päätän, että haluan lähteä reppureissulle, se myös on mun kaikkea toimintaa jo alitajuisestikin ohjaava toiminto. Jo aikaa ennen minimalismia näin rahan arvon jossain materian ulkopuolella, eikä mulla oo ollut ongelmallista suhdetta siihen.

Tähän mennessä olen myös valinnut matkustusmuodoiksi aina sellaisen, että voin matkustamisen ohessa tehdä jotain töitä. Alkuvuoden reissun aikana pakkasin omenia ja toimin tarjoilija 7 viikkoa Australiassa sekä hoidin 2 viikkoa puutarhaa majoitusta ja ruokaa vastaan Färsaarilla. Viime vuonna kun olin Berliinissä, toimin aupairina. Maailmassa on ihan hurjan paljon vaihtoehtoja oleskelun rahoittamiseksi ulkomailla, eikä valtavaa säästökassaa ole edes pakko olla olemassa.

Lopulta sitä huomaa, että vaikkei tee töitä, rahaa myös tulee yllättävistä paikoista – ja ennen kaikkea sitä ei katoa samalla tavalla yllättäviin asioihin. Nyt kun en oo koko alkuvuonna tehnyt töitä, mun veroprosentti loppuvuodelle laski merkittävästi ja toisin sanoen tienaan enemmän. Kun unohdin tehdä tulojen muutoksen viime vuonna, sain hyvän veronpalautuksen. Antamalla asunnon matkojen ajaksi pois, mulla ei oo juoksevia kuluja vaan kuluja menee ainoastaan itseni elättämiseen siellä missä olen. On aika hauska nähdä, mitä kaikkea sillä samalla rahalla saa, mikä menis ihan tavalliseen elämiseen oravanpyörässä.

Kun mulla oli haaveissa tällaiset reissut tein täyttä työaikaa. Silloin kirjaimellisesti kaikki ylimääräiset varat meni säästöön. Nyt kun vastaavaa ei ole näköpiirissä ainakaan hetkeen, teen 80% työaikaa. Silloin en myöskään tietystikään saa rahaa säästöön yhtä nopeasti. Matkustavani uskon vielä kyllä, mutta riittää, että rahaa säästyy hitaamminkin ja luultavasti valitsen sen muodot hiukan erillä tavalla kuin ennen.

Budjetointi on ehkä se juttu, mikä mua eniten itsessäni hävettää puhuessani minimalismista. Tai eikai sen tarvitsisi hävettääkään, kun raha menee sellaisiin asioihin, joilla on merkitystä, mutta siinä mielessä, että tiedän maksavani monista asioista enemmän kuin tarvitsisi enkä todellakaan olisi mikään malliesimerkki joka saisi huokailemaan, että noinkin vähälläkö pärjää!

Juoksevissa kuluissani olisi siis vielä paljon nipistettävää, enkä esimerkiksi mieti lainkaan, minkä hintaista syön. Halppismerkin valitsen aina ja vertailen hintoja, mutten vaikkapa päätä ravintoa raaka-aineen halpuuteen perustuen. Kun olen kalaa syövä kasvissyöjä syön esimerkiksi aikalailla joka viikko kalaa (jos sinä et syö, kala on hemmetin kallista, voin kertoa).

En myöskään koskaan kieltäydy kiinnostavista (tai vähemmän kiinnostavista) elämyksistä ja käyn viikoittain ulkona joko kahvilla tai syömässä. Asuntoni hinnasta en tunne huonoa omaatuntoa, mutta sekään ei ole kaupungin edullisin yksiö (mutta tietysti yksiö enkä isompaa haluaisikaan). Kodilleni ei tällä hetkellä kylläkään voisi oikein edes asettaa ylähintarajaa, niin minua se jo on, sijaintineen kaikkineen. Näiden lisäksi pienen siivun laitan tulevaisuutta ajatellen rahastoihin.

Toisaalta mulla ei myöskään mene rahaa esimerkiksi kalliisiin ihonhoitotuotteisiin, en värjää hiuksiani ja kampaamossakin käyn kerran tai pari vuodessa halvimman latvojenleikkaushinnan mukaisesti. Harrastukset mulla on keskiverto luokkaa eli maksan muutamia kymppejä kuntosalista ja uimahallista. En ole koskaan omistanut autoa, ostanut itse telkkaria ja puhelimenikin on jo kohta kuusi vuotta vanha (ja jossa toimii enää tyyliin whatsapp mutta mitäpä sitä muuta tarvitsisikaan.) Julkisiakaan en käytä, vaan matkat taittuu pyörällä tai kävellen.

Olen siis tehnyt itseni kannalta monia vaivattomia ja mukavia valintoja, mutta toisaalta monen asian suhteen voisin elää vielä kitsaamminkin. Juuri nyt olen kuitenkin valmis maksamaan tästä elämäntyylistä sillä elän ja olen juuri siellä missä haluankin. Ei ole mitään kohdetta, johon mun pitäis saada säästettyä pian ja mahdollisimman paljon rahaa, jotta voisin muuttaa tai pääsisin eroon jostakin vaan nautin valitsemastani jokaisesta päivästä. Joka päivä. Järkeväksi tietysti kokisin silti, että haastaisin itseäni esimerkiksi syömään edullisemmin ja kilpailuttaisin juoksevia kuluja.

Voisi tietysti ajatella, että ilman kaikkia reissujani ja osa-aikaisuuksia mulla olis enemmän rahaa. Mutta mihin tuon rahan olisin käyttänyt?

Nyt olen käyttänyt sen siihen, etten vain elä, vaan elän.

Mulla on henkilökohtaisesti summa x mielessä, minkä pankkitililläni haluan olevan. Kun tuo summa on saavutettu, tuntuu, että sen yläpuolelle menevä rahamäärä alkaa vähän vaivihkaan vain kadota, näkymättä oikein missään. Tekemällä tällaisia valintoja, se siis myös näkyy jossakin. Unelmien tavoittamisina, muistoina ja mahdollisuutena hitaaseen elämäntyyliin, jossa elän tässä päivässä enkä kiidä huomiseen.

Musta tuntuukin, että jos elät elämää, jossa säästät rahaa johonkin kivaan x, jossa kaikki muuttuu, jota et oikein edes tiedä mitä se on, jonka aika ei koskaan ole oikea tai kun nyt vaan kuuluu säästää, huomaat vain vuosien vierineen, etkä ole itse asiassa edes käyttänyt tuota rahaa mihinkään.

Elämä meni,

mitä jäi?

Blogit.fi

Instagram