yksi kohtaaminen
Matkustaessa parhaimpia juttuja on tavata inspiroivia tyyppejä.
Sellaisia, joita kohdatessa aattelee, että kunpa itsestäkin joku päivä tulis vähän samanlainen, pienen pienen verran jotakin ottaenkin mukaansa. Lopulta itsessä kehittyy uusia suuntia, ja kun nuo suunnat saa tarpeeksi vahvistusta, niistä tulee osa itseä.
Ihmiset, jotka inspiroivat mua juuri nyt, on sielut, jotka kohtelee kaikkia tasavertaisesti, jotka huokuu lämpöä, hyvyyttä ja hymyä. Jotka katsoo ja näkee, jotka tietävät itsestään ja maailmasta jo paljon ja uskaltavat kulkea omaa tietään.
Jotka ovat avoimia elämälle.
Eilen illalla sen jälkeen kun olin hengannut koko päivän tyypin kaa, jonka kanssa ensin luettiin kirjaa puistossa, sen jälkeen otettiin päikkärit nurtsilla ja illalla rakennettiin maja elokuvan kattomista varten, mietin vaan, että millaisen yhteyden sä voit luoda ihmiseen päivässä.
Joskus ei vaan ole muuta kuin päivä.
Yksi kohtaaminen.
Ja mulla on vahva usko siihen, että ne ihmiset, joiden kuuluu, tulee elämääsi, vaikka yhdeksi kohtaamiseksi, samalla tuoden niitä oppeja, mitä tarvitkin, kun vain pysyt avoimena.
Ketkä mua ympäröi nyt?
Ihmiset, jotka ovat tehneet valinnan ja jättäneet jotain taakseen.
Jotka ovat lähteneet maailmalle silleen, etten tiedä, milloin palaan takaisin. Jotka eivät tiedä sitäkään, miltä elämä näyttää huomenna, kuukauden päästä tai ensi kesänä. Mutta jotka silti suhtautuvat siihen avoimesti, varauksetta, ilman paineita.
Enkä edelleenkään täysin tiedä, mitä elämältä haluan, mutta juuri nyt alan uskoa näiden kaikkien ihmisten vuoksi, ettei mun tarvikaan tietää.
Kun on niin paljon tyyppejä, jotka ei niin tiedä, se antaa myös itselle sitä varmuutta, että hei, hyvin menee silti! Ei tässä oo kiire minnekään.
Voit aina valita.
Voin edelleen tehdä niitä kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, tehden ne päätökset sitten kun niiden aika on. Ei aina tarvitse olla pako suunnitelmaa tai ennalta vahvistettua polkua valmiina. Ja erityisesti: voin aina muuttaa suunnitelmaa lennosta, jos se ensimmäinen valinta ei ollutkaan se oikea. Ei ole oikeaa aikaa, ei oikeaa päätöstä.
Me ihmiset pelätään maailmaa liikaa, ihan turhaan.
Kyllä virta kuljettaa.
Kyllä kaikki järjestyy.
Ja nykyään se parin viikon takainen postaus toistuu mantrana päässäni:
Kaikista hauskinta tässä on se, että nykyään musta tuntuu, että
kaikki
tämän hetken ulkopuoliset asiat stressaa.
Että minä – master organisoijana ja tunnettuna yliajattelijana – en osaa enää oikeen edes keskittyä muuhun kuin hetkeen ja tähän päivään.
Mutta en valita, sillä se on tuonut jonkin sellaisen tason onnellisuuden elämääni, jota ei muuten voi tavoittaa.
Lue lisää:
4 tapaa mahdollistaa irtiotto ulkomailla – ja melkoisen helposti
