eurooppalainen
Kun mun ystävä totesi
”sä haluat elää sellaista eurooppalaista elämää”,
mulle nousi hymy kasvoille.
Niin tosiaan, niin mä taidan halutakin. Saaden jonkinlaisen nimen sille haahuilulle mistä mä tykkään. Oikeastaan se kuvastaa melko hyvin sitä mun käsitystä hyvästä arjesta juuri nyt.
Nauttien siitä, että toisella puolen tietä on oma kantis sekä kaupungin isoin puisto, mutta ettei sinne ytimeenkään tarvitse kävellä kuin muutama minuutti. Kaikki mahdollisuudet ovat kirjaimellisesti omalla takapihalla.
Mahdollistaen uusien kivojen spottien bongailua, niissä istumista ja katselemista ja lukemista ja kirjoittamista.
Semmoisesta puuhailusta vähän niin kuin puuhailematta.
Yhdenlaisesta joutilaisuudesta, mutta tuo joutilaisuus ei sitoudu kotiin. Mä tykkään elämästä ja sen havainnoimisesta.
Ehkä jopa vähän sellaisesta ”yksin yhdessä” mentaliteetista.
Että istahdan ikkunalautapaikalle ja nautin siitä viinilasillisestani ihan yksinäni.
Rakastan kyllä kahvitteluja ja ruokailuja yhdessä muidenkin kanssa, mutta ihan yhtä paljon rakastan tehdä sitä myös yksin.
Tämä on mahdollistanut sen, ettei mun jokapäiväinen onnellisuus ole lopulta riippuvainen kenestäkään muusta ja alkaako muut, vaan teen asioita välillä jopa paljon mieluummin yksin kuin jonkun kanssa.
