Tag: hidastaminen

Mua on ehkä vaivannut tietynlainen ehdottomuus muutamissa asioissa. Tai ehkä ja ehkä. On vaivannut. Että asiat ovat mustavalkoisia ja ne pitää voida määrittää. Selkeästi. Että on joko tai, muttei yhtään harmaata. Että joko ostaa tai ei osta, joko on ekologinen tai ei ole, joko on hyvä tyyppi – tai ei ole. Tai tekee hyviä valintoja […]

Ehkä elämä saakin olla vähän sekavaa, jotta tapahtuu oppimista ja kasvua. Sillä oppiminen ja kasvu on yksi tärkeimmistä asioista elämässämme. Meinasin määrittää jopa tärkeintä, mutta se olis aika vahva ilmaus. Miten mitään voi määrittää tärkeimmäksi, juuri siksi joka sivuuttaa muut, miten voi olla vain yhtä? Jos pitäisi olla tuo yksi, se olisi varmaan rakkaus. Mutta miettiessäni […]

Mun kesäloman loput kolmeviikkoa alkoi tällä viikolla. Ja pääsen olemaan sitä parhainta minää. Vapaata minää. Jossa ei ole muuta suunnitelmaa kuin suuntana eteenpäin. Etten tiedä kauanko olen mutta että olen. Jossa saan taas tunnustella sitä zen minää, joka kertoo kaiken menevän kuitenkin lopulta hyvin, kaiken järjestyvän itsestään, omalla painollaan. Keskittyen vain siihen yksinkertaisempaan, olemiseen, tässä. […]

Koirat. Tai ei koirat vaan koirien kohtaaminen. Se välittömyys. Välitön ilo. Jotenkin tuollaisten karvaisten otusten ilo saa aina sydämen vähän särähtämään. Se tapa miten ne tutkailee toisia, se ilo ja se ilo miten se välittyy kaikessa miten ne elehtii. Ne eleet miten ne tutkailee myös minua. Näin myös ensimmäisen punaisen lehden. Ja se pysäyttää erilaisuudellaan. […]

Maailmassa, jossa puhdas vesi tulee hanasta, kaupasta saa tuoretta ruokaa ja napinpainalluksella sähköä, on edelleen paljon helpompaa keskittyä asioihin, jotka menevät pieleen. Unohtaa kiitollisuus. Tämähän tulee yksinkertaisesti siitä, että ihmisten alkukantaiset aivot haluavat aina vain enempää ja parempaa. On toki ollut aika ymmärrettävääkin, että tähän pisteeseen on päädytty. Mutta onko vielä edelleen syytä janota jotakin […]

Mun mielestä yksi elämän tärkeimmistä oivalluksista on ollut tieto siitä, että minä elän minussa. (Missäs muuallakaan?) Miksi silti keskitämme niin paljon ajatuksiamme muihin, vaikkei loppujen lopuksi niillä olekaan minkäänlaista merkitystä? Mitä muut ajattelee, mitä muut tekee ja jaksaa tehdä, miltä muut näyttävät. Yrittäen kopioida niitä muita, sivuuttaen itsensä, omat ajatuksensa, haluamisensa ja voimavaransa. Ollakseen niin […]

Mä rekisteröin mun ympäristöäni koko ajan ihan valtavasti. Hahmotan sen laajalle, mitä missäkin tapahtuu ja vielä siellä nurkan takanakin. Imen tietoa ja vaikutteita jopa niin, että monesti musta tuntuu että olen asioista tietoinen ennen kuin asianosainen itse on. Tää ehkä johtuu siitä läpi elämän kuljetusta tarkkailijan roolista. Mä oon oppinut näkemään ja aistimaan kaiken, kaikilla […]

En koe voivani määrittää itseäni uupuneeksi, vaikka välillä elämä onkin tahmeaa. Kuten on tullut sanottua, yksinkertaistaminen on lisännyt elämääni ihan hurjasti voimavaroja. Jos taas sille tielle en olisi lähtenyt, olisi burn out ollut edessä todennäköisesti enemmin tai myöhemmin. Tuon tahmeuden rinnalle ovat siis palanneet värit ja äänet – tai oikeastaan tuntuu että nyt vasta ensimmäistä […]

Väsymys muuttaa eri ihmiseksi. Tai ei eri ihmiseksi vaan ihmisen eri puoleksi. Siksi puoleksi, josta ei niin pidä. Sitä käyttäytyy siten kuin ei haluaisi, mutta itseään ei jaksa kontrolloida, muuttaa, sillä väsymys vie energiat. Ei malttia, ei suodatinta, kaikki ärsyttää ja pinna palaa. Ja tiiäthän, silloin on raskasta tehdä niitä hyviä valintoja. Sitä kaipaa vain […]

Miksi meidän kaikkien olisi niin tärkeää toteuttaa sitä – riittävyyden filosofiaa – omalla tavallaan, omassa elämässään? Siksi että meillä on edessämme totuus, jossa enempää ei enää ole. Ihmisen toiminnalla on rajat. Tehokkuudella on rajat. Ajalla on rajat. Kyvyllämme kuluttaa ruokaa, tavaraa, informaatiota on rajansa. Ja varsinkin sillä ajankohtaisimmalla: ympäristöllämme on rajansa. Meillä onkin paikka olla […]