Tag: hidastaminen

Millainen mä haluan olla, oon viime aikoina kysynyt itseltäni yhä uudestaan ja uudestaan, yrittäessäni saada päätöksen ajatukseen, onko eräs pysyvä muutos mua vai ei. Oon jotenkin ottanut sen tekemisestä painetta, toteamalla, että juuri nyt mulla on niin hyvin ylimääräistä vapaa-aikaa ja tuon vapaa-ajan voisi käyttää hyödyksi. Tiedän myös, että mikä tahansa päätös vaatii multa suurta […]

Mua naurattaa, että sillon kun maailma ihan tosissaan ottaa päähän, en muista, että kyllä parin päivän päästä kaikki on taas upeaa. Jos ottaa päähän vain vähän, muistan paremmin, mutta kun olotila edeltää maailmanloppua, en muista koskaan. Manaan eläväni surkeinta elämää joka ei muutu koskaan. Sitten kaikki muuttuu. Aina parempaan kuin ennen huonoa. Silleen että eilen […]

Tultuani uimasta ja pilkkoessani läjää kasviksia tofun kylkeen myhäilen, kuinka terveellisistä elämäntavoista on tullut uusi elämäni automaatio. Silloinkin kun hetkeksi laistan niistä, kaipaan jo takaisin, enkä oikein edes usko, että voisin ajautuakaan niin kauaksi kuin olen joskus hetkittäin ajautunut. Se sai mut miettimään elämää lankakeränä. Kuinka solmut menee elämässä vielä isompaan solmuun, kunnes koossa on […]

Eräänä torstaina mun ystävä tulkitsi mulle tarot kortteja. Yhden kortin hän ehdotti tarkoittavan esimerkiksi mielen vankina olemista. ”Totta, mutta ajattelen päässeeni siitä yli”, hymähdän ja katson keittiön ikkunasta kaukaisuuteen. Olen varma asiasta. Sitten taas epäröin ja aprikoin, viimeistään illalla ymmärrän etten todellakaan ole vaan haluaisin vain olla. Mieli on edelleen paitsi mun yksi parhaista puolista, […]

Jos se ei olekaan itse työ, vaan merkityksettömyyden tunne? Mietin, kun vertaan itseäni viisi vuotta sitten tähän päivään. Elämään uupumista, nyt elämän löytämistä. Mikä on muuttunut? Itse työ kun se ei ole. On helppoa sanoa, että työ on kurjaa ja raskasta eikä jaksa, katsomatta sen taakse. Osoittaen sormella ensimmäistä, kysymättä miksi. Miksi? Viisi vuotta sitten […]

Syy mulle kirjoittaa on se, etten joskus voinut hyvin. Kirjoittaminen on puhtaasti meditatiivista ja se on mun tapa nähdä itseni ja maailma. Ilman sitä en näkisi. Oppisi. Olisi tässä. Samalla haaveilen, että se aiheuttaisi jossakin muussakin samanlaisia oivalluksen tunteita, kuin itselleni lukiessani Tommy Hellstenin kirjoja. Mikä nyt ei tunnu hyvältä, on kysymys, mitä yhä edelleen […]

Asuntoni ei jätä kellekään epäselväksi, että olen minimalisti. Futonit lattian nurkassa, kaikenlaisten pöytien asemaa toimittavat sohvapöydät, muutama kasvi ja lattiatyyny. Siitä on tämä koti tehty. Ei verhoja, ei erillistä ruokapöytää, teeveetä, sohvaa, sänkyä, lipastoa, nojatuolia tai hyllyä. Ei mikroa, ei imuria, vain kiinteänä mukana tullut astianpesukone, joka ei ole käytössä. Koska en tarvitse niitä. Moni […]

Mä haaveilen mummokavereista. Käyn suurin piirtein kerran tai pari viikossa uimassa hallilla aamuisin ja musta ois tavattoman ihanaa, jos siellä olis aina samat vanhat viisaat paikalla ja me vaihdettais kuulumisia. Joskus ne haluais naittaa mua lapsen lapsille, joskus menisin auttamaan niitä verhojen vaihdossa. Tai samaa vois soveltaa vaikka viinipaikan työntekijäänkin. Kävisin epäsäännöllisen säännöllisesti lasillisilla, vaihtamassa kuulumisia, […]

Kun mä katson tätä seinää, mä oon jopa hämilläni, että minäkö se oon. Se jossa Berliini muutti kaiken, joka ajoi lähes ajotaidottomana yksin Färsaarilla, asui hetken ukrainalaisten pakolaisten kanssa, juhli kattoterassilla Sydneyn oopperatalon kupeessa uutta vuotta, asui muutaman kuukauden autossa ja häkeltyi hengitys salpautuen Hakonen onsenin kauneudesta. Joka teki kaiken tämän. Kuka se oli? Kun […]

Palautuminen ei ole pelkkää lepoa. Palautuminen on myös aktiivista palautumista. Ajattelen, istuessani illalla kello kymmenen tienoilla puistossa. Ihan sama kuinka paljon saan unta, jos mun sielua ei ravita, ei unikaan tee kylläiseksi. Vaikka asiat olis paperilla täydellisesti kohdillaan, mutta merkityksellisyys puuttuu, sydän huutaa. Siinä yksi liian vähän nukuttu tuntikaan ei tunnu missään, onkin enää vain […]