VÄSYMYKSELLÄ KAIKKI MENEE PIELEEN – JA MITEN MÄ VAALIN NIITÄ VOIMAVAROJA
Väsymys muuttaa eri ihmiseksi. Tai ei eri ihmiseksi vaan ihmisen eri puoleksi. Siksi puoleksi, josta ei niin pidä. Sitä käyttäytyy siten kuin ei haluaisi, mutta itseään ei jaksa kontrolloida, muuttaa, sillä väsymys vie energiat. Ei malttia, ei suodatinta, kaikki ärsyttää ja pinna palaa.
Ja tiiäthän, silloin on raskasta tehdä niitä hyviä valintoja. Sitä kaipaa vain helppoa ja nopeaa, joka useinkaan ei ole hyvää. Itselle hyvää. Ainakaan useasti toteutettuna.
Miten mä vaalin mun voimavaroja:
Valitsemalla vain pienen määrän ruutuaikaa. Pääsääntöisesti katson maksimissaan kaksi leffaa viikossa, enkä ole juurikaan somessa. Tästä tulee ihan hurjasti lisää aikaa viikkoon ja paljon vähemmän tunteita riittämättömyydestä.
Valitsemalla tekemätöntä aikaa – siis aikaa, jolle ei ole valmiiksi suunnitelmia, vaan tehdään asioita, joita ytimestä tuntuu sillä hetkellä tehtävän. JOKAINEN viikko tarvitsee tällaista aikaa. Jokainen viikko tarvitsee aitoa läsnäoloa.
Valitsen myös tekevää aikaa – siis aikaa jotakin kivaa tehden, sen peruselämän eli liikunnan ja töissä käymisen ulkopuolelta. Yleensä se tarkoittaa mulle muiden ihmisten seuraa eri muodoissa tai jonkin uuden kokemista.
Valitsen useammin kasvisruuan, sillä koen, ettei se väsytä ja saa aikaan makeanhimopiikkiä yhtä lailla kuin liharuoka. Valitsen myös säännöllisen ruokailurytmin, josta pidän kiinni – aina ja kaikissa tilanteissa.
Valitsen aina unen ennemmin kuin mitään muuta (enkä varsinkaan koskaan valitse ruutua unen tieltä).
Valitsen useammin liikunnan. Kun on lähes ruuduton, aikaa liikunnalle on myös enemmän. Liikkuminen tukee jaksamista.
Mutta toisaalta olen valinnut myös joustavan treeniohjelman, joka ei kaadu siihen, jos jonakin viikkona ehtii tai jaksaa käydäkin esimerkiksi vain kerran salilla.
Valitsen yksinkertaisuuden. Yksinkertaiset asiat ovat kaikkein tärkeimpiä, eikä mulla energia riitä monimutkaiseen maailmaan.
Valitsen paljaan kodin. Paljas koti tarkoittaa, ettei turhaa järjestelyä tai siivoamista ole eikä toisaalta siivottomuuskaan näy niin herkästi. Tämä taas tarkoittaa vähemmän huonommuuden signaaleja eli toisin sanoen turhaa stressiä ja kuormitusta. Kodin ilmapiirillä on huima vaikutus omiin energiatasoihin ja mieleen. Onhan siellä hyvä olla, sinne hyvä palata?
Valitsen useammin omakustannevapaita, jotta saan enempi omaa aikaa työltä.
Valitsen hitaan aamun aina kun mahdollista: sillä miten aamun aloittaa, on huima merkitys koko päivään. Tarvitaan siis hiljaisuutta ja omaa aikaa, rauhaa, maadoittumista.
Ja kun oikein mielessä surisee, silloin on aika (tai siis viimeinen hetki) täydelliselle katkolle metsässä ulkoillen.
Viimeksi:
ULKONÄKÖNORMEJA RAKKAUSREALITYJEN TAPAAN
Lue myös: