YKSINKERTAISTA VAATEKAAPPIA LUOMASSA
Yksinkertainen vaatekaappi rakentuu perusrungon ympärille. Perusrunko löytyy sieltä, että ymmärtää ja tiedostaa mihin haluaa pukeutua ja miksi. Sen löytää helposti tutkimalla sitä ääripäätä – niitä vaatteita, jotka jäävät käyttämättä. Sillä jokin syy näilläkin vaatteilla on olla olemassa, mutta miksi ne eivät ole käytössäsi?
Se voi olla vaate, joka näyttää upealta, mutta jossa on epämukava olla – miksi pukeutuisit mihinkään muuhun kuin siihen, missä on hyvä olla?
Se voi olla vaate, joka on ostettu haaveminällesi, mutta joka ei ole sinua – eli siis ollaksesi kuka, näyttääksesi keneltä ja viestittääksesi mitä?
Se voi olla vaate, jota ihailet, mutta joka ei sovi vartalollesi – minkä malliset vaatteet pukevat siis sinua parhaiten?
Tai se voi olla se väri, joka resonoi, mutta johon et kuitenkaan halua pukeutua – minkä värisiin vaatteisiin siis ylipäätänsä haluat pukeutua, mikä miellyttää muuten vain?
Kaiken kaikkiaan yksinkertaisen vaatekaapin luominen vaatii pysähtymistä. Ettei ostoa ohjaa enää ajatus ”näyttääpä kivalta” – syyn löytyessä siitä haaveminästä, niistä kuvitelmista ja pilvilinnoista, johon sen johdosta ajatukset virittäytyy. Onkin tärkeää ymmärtää, että vaate voi olla kiva vaan olemalla kiva, mutta se ei ole välttämättä kuitenkaan se, mihin itse oikeasti haluaa pukeutua. Täytyy siis miettiä, ei vain mitä oikeasti haluaa, vaan mikä oikeasti itselle sopii.
Sekä myös sitä, mitä tarpeita sillä omalla pukeutumisella on. Vaikka perusrunko löydyttyään näyttääkin aika samalta, sitäkään ei voi piirtää liian ahtaaksi ja tiukaksi. Vaikka suurimman osan ajasta pukeudun suhteellisen väljiin vaatteisiin, on myös päiviä, jolloin haluan vetää sen makkarankuoren ylleni (tosin edelleen mukavasti, kiitos hameen!). Enkä voi täyttää kaappiani lopulta pelkällä mustallakaan, sillä joskus haluan laittaa ylleni myös jotakin vaaleaa (jopa ihan pari värillistäkin yksilöä omistan). Avain onkin ollut ehkä siinä, että olen tunnistanut nämä erilliset tarpeet ja tilanteet, mihin niitä vaatteita ylipäätänsä tarvitsen sekä luonut myös tilan niille, vaikka ne ovatkin pienempiä sävyjä kokonaisuudessa, ollen osa kokonaisuutta kuitenkin. Ehkä se on osa sitä ihmismieltä, joka jonkinlaista vaihtelua kaipaa kuitenkin.
Perusrunko on yksinkertaisimmillaan siis sitä, että päätetään pääväri, sekä mahdollisesti siihen sopivat pari muuta väriä. Valitaan vaatteiden tyyli, joka usein tarkoittaa ajattomia klassikoita, joka takaa monikäyttöisyyden ja siten mahdollistaa määrällisen minimoinnin. Ymmärtäen kuitenkin ne erilaiset tarpeet, jolloin on hetkiä, jolloin pukeutuu ihan päinvastoin. Unohtamatta vaatteiden mukavuutta, koska yksinkertaisesti ihminen voi vain paremmin pukeutuessaan mukavasti. Ja lopulta: jotta yksinkertainen vaatekaappi on oikeasti toimiva, tarvitaan kykyä laajempaan ajatteluun eli arviointiin vaatteiden sopivuudesta jo olemassa oleviin vaatteisiin, kenkiin ja takkeihin.
Viimeksi:
Lue myös:
12 SYYTÄ VAATTEILLE, JOTKA JÄTÄT KÄYTTÄMÄTTÄ – JA KEINOT IRTIPÄÄSTÄMISEEN