Lyijyä, hattaraa ja saippuakuplia

Tiedättekö ne treenit, jotka eivät millään kulje, kroppa painaa kuin lyijy ja kehonhallinta tuntuu olevan kolmivuotiaan tasoa? Entä ne, jotka vedetään rutiinilla ilman sen suurempia tunnelatauksia? Ihan kiva kun tuli tehtyä, mutta ei siinä sen ihmeempää.

Tiedättekö ne treenit, jotka ovat aivan kamalia, ja usko meinaa loppua ennen puoltaväliä? Jotka kuitenkin kiskoo irvistellen läpi ”kun on tänne kerran tultu niin vedetään sitten”. Joiden jälkeen kuitenkin pää on hattaraa ja raajat tuntuvat valuvan suihkun lattialle kuin keitetty spagetti. Joiden aikana ajattelee, että en varmana tee enää yhtään kyykkyä, mutta tekee kuitenkin. Ja kädet täristen kotiin ajaessa ihmettelee, mistä se voima ja sinnikkyys oikein löytyi.

Entä ne, jotka onnistuvat yli odotusten? Joihin lähtee sillä odotuksella, että tuskin tästä mitään tulee, tai jos tulee, vasta itkulla ja hampaiden kiristyksellä. Joissa kuitenkin palaset loksahtelevat kohdalleen, valakyykky onnistuu ensimmäistä kertaa ikinä. Sisällä leijailee pieniä saippuakuplia, hymy pyrkii naamalle ja tekisi mieli halata kaikkia kanssatreenajia. 

Hattara ja saippuakuplat, syyt miksi jaksan välillä nostaa lyijyä.

Hyvinvointi Liikunta Mieli

I believe I can fly (eli ilmajoogaa kokeilemassa)

20141010_174035.jpg

Kävin viikonloppuna Helsingissä ja samalla kokeilemassa ilmajoogaa Yoga Nordicilla. Laji oli kiinnostanut jo pidempään, mutta nyt vasta tuntikalenteri ja minun menoni sattuivat sopimaan yhteen. Ja oli kyllä hitsin hauskaa, vaikka vähän myös pelottavaa.

Ilmajoogan idea on, että suuri osa asanoista tehdään katosta roikkuvaa kangasta apuna käyttäen. Kangasta voi käyttää kuten paksua köyttä tai levittää riippumattomaisen leveäksi. Tunnin ensimmäinen tehtävä olikin kömpiä kankaan sisään makaamaan kuin perhosentoukka kotelossa. Tämä tuotti alussa jo riittävästi haastetta, mutta mitä pidemmälle tunti eteni ja mitä enemmän kankaaseen sai tuntumaa, sitä luontevammalta siinä roikkuminen alkoi tuntua.

Tunnilla tehtiin paljon käsilläseisontaan valmistavia asanoita, eli lähinnä erilaista pää alaspäin roikkumista. Tämä sopi minulle todella hyvin, sillä kankaassa roikkuen sai tuntumaa ylösalaisin olemiseen paljon vähemmällä voimankäytöllä, kuin oikeasti käsillä seisten. Opettaja oli tunnin alussa pyytänyt sanomaan, joku asana tuntuu ”mielelle liian voimakkaalta” ja tajusin mistä on kyse siinä kohti, kun kankaan varassa piti heittää kuperkeikka. Opettajan pienellä avustuksella selvisin siitä kuitenkin kuulemma ”kuin vanha tekijä”. 

20141010_174246.jpg

Ystävällinen opettaja auttoi myös ottamaan kuvia tunnin jälkeen. Mallin estetiikantajusta en ole niin varma.

Tunti oli fyysisesti sopivan haastava, ja monista asanoista oli tarjolla helpompia ja vaativampia variaatioita. Itse kankaan käyttö oli yllättävän helppoa, kun siitä ensin pääsi jyvälle. Henkisesti koin ilmajoogan jollakn syvemmällä tasolla todella rentouttavana – ihan kuin kaikki ajatukset olisivat valuneet päästä suoraan lattialle. Hyvin kuvaavaa on, että tunnin jälkeen en osannut kävellä Kaisaniemestä Senaatintorille vaan lähdin aivan väärään suuntaan. 

Sitten vaan varpaat ja sormet ristiin, että ilmajooga rantautuu pian Joensuuhunkin. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

Hyvinvointi Liikunta Suosittelen