Selkäjumien häätöjumppa

Jumppaohjestudiolta päivää. Postasin jo aiemmin muutaman joogatunneilta oppimani lonkanavausliikkeen, ja nyt seuraa jatkoa: istumisestä väsyneen selän vetreyttävä liikesarja. Kameran patteri tietysti sanoi juuri sopimuksen irti, joten turvauduin kännykkään – mutta asiasisältö lienee kuvien laatua tärkeämpi.

Kehittelin kaksi liikesarjaa, joissa molemmissa on eteen- ja taaksetaivutus sekä kierrot. Ensimmäinen sarja on helpompi ja toinen hieman haastavampi, mutta itse tein esimerkiksi tänään molemmat putkeen. Voit pitää kunkin asennon niin pitkään kuin haluat (tai tehdä ensimmäisessä liikkeessä niin pitkän sarjan kuin haluat), esimerkiksi laskea tietyn määrän hengityksiä joka asennossa. Muista hengittää koko ajan! Minkään liikkeen ei ole tarkoitus sattua, vaan venyttää tai taivuttaa lempeästi. Tee siis vain omaan olotilaasi sopivat variaatiot.

 

Huom! Liikkeet eivät sovellu vammautuneen selän hoitoon tai muutoin liikuntarajoitteisille, ja muutenkin kokeilu omalla vastuulla ja omaa kroppaa kuunnellen!

 

SARJA 1

Kissa-lehmä: Asetu nelin kontin lattialle, kädet olkapäiden alla ja jaloissa 90 asteen kulmat, selkä neutraaliasennossa katse lattiassa. Vedä syvään henkeä, ja uloshengityksellä pyöristä selkä mahollisimman pyöreäksi ja anna katseen pudota omiin jalkoihin (kuvassa oikealla). Sisäänhengityksellä notkista selkä mahdollisimman kaarevaksi, ja nosta katse eteen (kuvassa vasemmalla). Toista edelleen joka sisään- ja uloshengityksellä.

kissalehmä.jpg

 

Kierto istuen: Asetu lattialle istumaan. Koukista ensin vasen jalka kuten risti-istunnassa, mutta vedä jalka pidemmälle oikealle (polvi lähes keksilinjassa). Nosta oikea jalka vasemman yli, jalkapohja lattiaan vasemman jalan ulkosyrjän viereen. Kierrä ylävartaloa oikealle (päällimmäisen jalan puolelle) kunnes tunnet selässä kevyen venytyksen. Käytä katse edessä ainoastaan päätä kääntämällä, palauta katse takaseinään ja jää kiertoon kuvan mukaiseen asentoon. Pidä selkä suorana koko liikkeen ajan. Toista toiselle puolelle.

20140818_180141.jpg

 

SARJA 2

Hartiaseisonta tai puolihartiaseisonta: Asetu selinmakuulle. Nosta jalat kohti kattoa ja vedä vatsalihaksilla lantioa ylöspäin, niin että saat kädet tuettua takapuolen tai alaselän alle. Liikkeen haastavuus riippuu vartalon kallistuskulmasta, täydessä hartiaseisonnassa keskivartalo ja jalat ovat lähes pystysuorassa. Pidä jalat ja keskivaratalo vahvoina. Jos tunnet olosi riittävän tasapainoiseksi, voit koukistella ja ojennella jalkoja.

20140818_175912.jpg

 

Matsyasana: Tästä liikkeestä on olemassa hieman erilaisia versioita, mutta neuvon sen niin kuin oma joogaopettajani on minulle opettanut. Mene selimakuulle jalat suorina ja kädet vartalon sivulla. Jos pystyt nostamaan itsesi siitä suoraan kuvan mukaiseen asentoon, hyvä niin. Jos et, tuo kädet alaselän alle ja nosta siitä. Vapauta kädet sivulle, jos asento tuntuu riittävän mukavalta. Lopuksi laskeudu takaisin selinmakuulle, vedä jalat hetkeksi syliin kippuraan ja anna selän rentoutua.

20140818_175742.jpg

 

Kierto makuulta: Asetu selinmakuulle jalat suorina, kädet T-asennossa. Nosta jalat ilmaan niin että lonkkaan ja polveen muodostuu 90 asteen kulma. Kallista jalat oikealle kiinni lattiaan ja käännä sen jälkeen katse vasemmalle. Yritä pitää vasen olkapää kiinni matossa. Pidä kierto sopivan aikaa, ja toista toiselle puolelle. Jos haluat lisää haastetta, ennen kiertoon laskeutumista laita jalat ristiin (oikealle kiertäessä vasen jalka päälimmäiseksi ja päinvastoin). Tee kuitenkin vain sellainen variaatio, jonka pystyt pitämään jännittämättä.

20140818_180512.jpg

Jumpan lopuksi jää hetkeksi lattialle selinmakuulle raajat suorina ja rentouta koko keho rauhallisesti hengittäen.

 

*****

 

Ps. Suosituksia hyvistä joogamatoista otetaan vastaa. Tuo räsymatto on pidemmän päälle vähän kova ja karkea alusta.

Hyvinvointi Liikunta

Ulkonäkö ennen kaikkea?

Netissä pyörii taas juttua siitä, kuinka laihduttamalla ja treenaamalla saa ”seksikkään” kropan, kuinka toiset kuitenkin ovat sitä mieltä, että treenaaminen tekee epänaiselliseksi, ja kuinka täydellisen ulkonäön tavoittelu voi johtaa todella pahoihin ongelmiin. Joskus aikaisemmin leikilläni valittelin sitä, kuinka oma hauis ei näytä yhtä isolta kuin toisten bloggaajien. Nyt olen entistä vakuuttuneempi, että liikuntaa ja ruokavaliota ei kannata suunnitella ainakaan pelkästään sen mukaan, että näyttäisi hyvältä.

 

10473120_701588953211968_917511027589480256_o.jpg

Minä leikkimässä veneen perämootoria tyynessä 7/2014.

 

Sami Sundvik kirjoittaa:

”Ja älä nyt oikeasti väitä ettet haluaisi että vastakkainen sukupuoli pitää vartaloasi ihan helvetin upeana. Et sinä itseäsi varten niitä irtoripsiä, tekotukkaa ja geelikynsiä käytä, etkä varsinkaan tyttökavereitasi varten. Vahinko vaan ettei ne treenattua vartaloa korvaa, oikeasti.”

Ehkä olen todella epänaisellinen, kun en ole ikinä käyttänyt irtoripsiä tai hiuslisäkkeitä. Tekokynnet laitoin kerran, kun pukeuduin naamiaisiin noita-akaksi. Joka tapauksessa minua häiritsee oletus, että nainen tekee kaiken ja kaikkensa ulkonäön vuoksi, jopa niin että toiminnallisesti parempi kroppa ei ole tavoittelemisen arvoinen, jos sattuu olemaan jonkun mielestä epäesteettinen.

 

19iht-sumo-popup.jpg

Esimerkki toiminnallisesti loistavasta mutta ”epäseksikkäästä” kehosta. Kuva: http://www.nytimes.com/2010/10/19/sports/19iht-SUMO.html?pagewanted=all

 

Toinen asia, mikä minua monissa aihetta sivuavissa teksteissä häiritsee on se, että ihmisten oletetaan olevan joko sohvaperunoita tai fitnessmalleja (joista jälkimmäisen tavoittelu on toki jokaisen kansallisvelvollisuus). Entä jos ei kuulu kumpaakaan ryhmään? Jos käy salilla, mutta näyttää silti ihan ”tavalliselta”? Onko liikuntaharrastus jotenkin vähemmän arvokas, jos sillä ei saavuta sixpackia? Tai jos ei treenaa kuten urheilija, vaan käy jumppatunneilla silloin kun huvittaa?

Sundvikin mukaan ”seksikkään” kropan saa vapaapainoilla ja raskaalla treenillä. Minä pidän vapaapainoista ja teen salilla pitkälti perusliikkeitä, kuten maastavetoa, kyykkyä, kevennettyjä leuanvetoja, punnerruksia jne. mutta jostain kumman syystä en ole maagisesti muuttunut Sundvikin tekstin kuvituksena olleiden naisten näköiseksi. Eivätkä tietääkseni useimmat voimannostajatkaan ole mitään fitnessprinsessoja, vaikka he nimenomaan ”raskaisiin perusliikkeisiin” keskittyvätkin.

Kolmanneksi, liittyen juurikin tähän ulkonäön asettamiseen toiminnallisuuden edelle, ihmettelen edelleen tätä normaalipainoisten ihmisen intoa laihduttaa. Minä laihduin viime syksynä tahattomasti vatsaoireiden takia sopivaa ruokavaliota etsiessä, ja silloin en todellakaan jaksanut harrastaa juuri kävelyä kummempaa liikuntaa. Kun sain ruokavalion kuntoon ja aloin taas syömään kunnolla, myös rauta alkoi nousta. Nyt viime aikoina olen jälleen laihtunut, enkä todellakaan tiedä miksi (maanantaina menossa verikokeisiin). Näytän varmaan peilistä katsottuna monen mielestä paremmalta (=hoikemmalta) kun vuosiin, mutta samaan aikaan jo painojen näkeminenkin alkaa hengästyttää. Miksi ihmiset haluavat saattaa itsensä tarkoituksella vain ulkonäön vuoksi tällaiseen voimattomuuden tilaan? Itse ottaisin mieluummin menetetyt kilot takaisin sekä elopainossa että kyykkymaksimeissa.

Kauneus Liikunta Meikki Uutiset ja yhteiskunta