17: Joulun must-see -elokuvat ja ohjelmat

IMG_0710.JPG

Päätin joulukuun alussa kokeilla päivittäistä postausta tekemällä joulukalenterin jouluaiheista. Mun päivittäinen postaus on edelleen hengissä, vaikka tänään myönnänkin tämän menneen jo hitusen viimetipalle. Jos haluat osaksi kalenterin sisältöjä, ota haltuun mun päivittäinen jouluäänestys Instagramissa @nooraroon. 

17. luukku: Joulun ajan parhaat elokuvat ja ohjelmat

Joulun yksi paras anti mulle on rentoutuminen. Joulu tulee tänäkin vuonna tarpeeseen, sillä uuden työn aloituksen ja asuntokauppojen osuessa muutenkin hetkisessä arjessa samaan ajankohtaan, tämä tyttö on aika valmista kauraa. En tiedä montaa siistimpää asiaa kuin relata joulupäivänä hyvän leffan ja suklaakonvehtien kera. Toinen joulun kohokohdista on aaton hengailu läheisten kanssa: syödään hyvin, jutellaan mukavia, ihmetellään lasten saamia uusia vempeleitä ja katsotaan jouluohjelmia. Näiden hetkien ennakkofiilisteilyistä inspiroituneena valitsin 17. luukun aiheeksi joulun elokuvat ja ohjelmat. Myös 65 % mun Instagram-kyselyyn vastanneista koki ne tärkeäksi osaksi jouluaan.

Joulun 2018 perinteiset must see -ohjelmat 

08:00 Joulupukin Kuuma linja avaa mun jouluaaton. Tää on se hetki, kun herätyskelloni soi ja raahaan itseni peittoineni tyynyineni olohuoneen sohvalle. Käperryn ja avaan telkkarin. Silmät saattavat mennä välissä kiinni, mutta musta on ihanaa kuunnella pienten lasten innostusta, kun he soittavat suoraan lähetykseen. Tunteellisena välillä saattaa tulla muutama liikutuksen kyynelkin. Tää on juttu, jota olen tehnyt niin pienestä kun muistan. Lapsuudessa paikka oli olohuoneen sohvan sijaan mummolan suuri nojatuoli, joka oli suunnattu suoraan telkkaria kohti. Mummo keitteli jo puuroa keittiössä, mutta mä olin lapsista ainoa hereillä. Tai joskus kaveriksi kapusi myös serkkupoika. Nykyään keitän puuron itse tunnin parin valveillaolon jälkeen.

Haaveilin aina salaa siitä, mitä laulaisin ja sanoisin, jos soittaisin itse suoraan lähetykseen. Mummo tiesi haaveestani ja kannusti kovasti. En silti uskaltanut. Tykkäsin mieluummin katsoa, kun muut soittivat ja kuunnella mitä he puhuvat ja keille lähettävät terveisiä. Vielä vähän suurempanakin fiilistelin, miten siistiä olisi olla itsekin tuolla – Korvatunturilla. Vähän isompana kuulin studion olevan Ylellä Pasilassa ja hohto heikkeni hieman. Mutta ohjelman ole katsonut jok’ikisenä jouluna, jonka olen Suomessa viettänyt.

kuumalinjaa.jpg

11:32 Lumiukko on jostain syystä leffa, joka on aina pakko katsoa jouluaattona. Viime vuosina olen kuitenkin jo alkanut laistaa perinteestä. Hassua, mutta en ole oikein koskaan pitänyt tuosta ohjelmasta. Se biisi on aina jotenkin ahdistanut, vaikka on sinänsä ihan kaunis kipale. Tykkään enemmän sellaisista iloisista, hyvän fiiliksen jouluohjelmista. Siihen eivät kuulu sulaneet lumiukot tai puhumattomuus ylipäänsä.

12:25 Joulupukki ja Noitarumpu tulee tänä vuonna näköjään jo aattona. Muistelin, että olen ennen katsellut sitä joulupäivänä. En ihan joka vuosi enää kuitenkaan. Lapsuudessa tämä katsottiin usein mummon ja papan makuuhuoneen televisiosta, sillä tuolloin isä halusi jo katsoa TV:stä muutakin kuin jouluohjelmaa. Mauri Kunnaksen satuja luettiin myös kirjoista. Yksi niistä, joka mulla oli omana oli nimeltään 12 lahjaa joulupukille. Löytynee vieläkin äidin kätköistä.

noitarumpu.jpg

19:10 Samu Sirkan joulutervehdys meinaa usein unohtua. Siinä jännin osio on loppu, joka vaihtuu jaksottain (ehkä te kaikki tämän jo tiesittekin). Viimeisin, joka mulla on jäänyt loppupätkistä mieleen on Frozen. Sinä aattona meillä oli jouluseurueessa yksi pieni Frozen-fani, joka ei ollut muusta puhunut koko jouluna. Kun tuo tunnari rävähti Samu Sirkan joulutervehdyksen lopussa soimaan, oli ilo ylimmillään. Nauratti. Frozen muuten näyttäisi tulevan tänäkin jouluna 18:50 Neloselta. Tuo pieni fani lienee jo kasvanut kohti uusia sarjoja.

21:00 Yksin kotona 2: Eksynyt New Yorkissa / Rakkautta vain (Love actually). Nyt on kova skaba, en tiedä kumman katsoisin ja toisaalta tänä jouluna en ole varma katsonko tuona hetkenä kumpaakaan. Noista ensimmäinen on mulle se hitti. Olen aina rakastanut nimenomaan tuota 2. osaa, koska sen tapahtumat sijoittuvat taianomaiseen New Yorkiin. Toissa vuonna toteutin yhden pitkäaikaisimmista unelmistani 30-vuotis syntymäpäivä(vuoteni) kunniaksi ja matkustin paikanpäälle joulukuussa. Tuo joulukuu matkustusajankohtana on kuulunut mun New York-unelmaani aina tuon kyseisen leffan vuoksi. Halusin nähdä Hotel Plazan, jossa Kevin elokuvassa yöpyy, käydä keskuspuistossa hämärän aikaan ja nauttia Rockefeller Centerin joulukuusen luona valojen luomasta tunnelmasta. Tämä kaikki toteutui. Parasta oli, että Rockefeller Centerin vieressä olevan Macy’s -tavaratalon valoshow’hun kuului elokuvasta tuttua musiikkia ja sain todistaa tätä näkyä ja tunnelmaa ollessani eräänä iltana paikan päällä. Alla oleva kuva on tuolta hotellista, jonne sai mennä vierailemaan vain tietyn aikaikkunan sisällä, jos paikalla ei ollut liikaa ihmisiä. Kolmannella kerralla mua onnisti.

Love Actually nousi yhdeksi Instagram-kyselyni suosikkielokuvista. Todella moni mainitsi sen nimeltä. Ja onhan Hugh Grant-leffoissa aina sitä jotain. 🙂 

joulukuusi.jpg

Joulupäivä 25.12.

12:00 Ihmeellinen on elämä, It’s a Wonderful Life -elokuvan katsoin ensimmäistä kertaa vasta pari joulua sitten. Olen nähnyt siitä pätkiä aiemminkin, mutta nyt kahtena viime jouluna olen katsonut pätkän melkein kokonaan. Tarina elokuvassa on hyvä ja siinä on fiilistä, onhan leffa kuvattu vuonna 1946.

21:00 Holiday / New Year’s Eve. Jälleen varsin paha valinta. Ensimmäisen olen nähnyt useita kertoja ja se oli toinen ohjelma, joka nousi myös Instagramissa kysellessäni seuraajilta heidän joulusuosikkejaan. Eikä ihme. Tarina on jälleen kerran aivan ihana. Kuka nyt ei haluaisi joskus vaihtaa elämäänsä jonkun kanssa, joka elää omaansa täysin eri tavoin. Ja noista elokuvan ”majoitusvaihtoehdoista” voisin ottaa ihan kumman tahansa. 

New Year’s Eve -elokuvan tarina on myös hyvä, mutta eri syistä. Tarinankerronnassa on elementti, josta pidän niin leffoissa kuin kirjoissakin. Ensin on monta erillistä tarinaa, paljon kiinnostavia ihmisiä. Loppua kohden kaikki nivoutuu yhteen ja yllättävilläkin ihmisillä on jokin suhde toisiinsa. 

 

Joulun ohjelmia ja elokuvia odotellessa. Mitkä ovat sun suosikkeja? Jäikö listaltani pois jotain olennaista? Kommentoi alle!

 

-Noora

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen Höpsöä

16: Tämä on paras joulusuklaa!

kuuluuko.jpg

Päätin joulukuun alussa kokeilla päivittäistä postausta tekemällä joulukalenterin jouluaiheista. Jos haluat osaksi kalenterin sisältöjä, ota haltuun mun päivittäinen jouluäänestys Instagramissa @nooraroon. 

16. luukku: Joulusuklaat

Joulun kunniaksi suklaaraati kokoontui ja äänesti suosikit Instagramissa. Raati oli yksimielisesti sitä mieltä, että suklaa kuuluu jouluun – rohkeneekohan kukaan väittää vastaankaan? Testasin yleisen kysymyksen lisäksi mielipiteitä tunteita herättävimmistä joulusuklaaherkuista. Kaiken kruunasi se ikuisuuskysymys konvehtirasiasta, johon tosin sain jo palautteen Aladdin-unohduksesta. Pähkinäallergikkona se ei kuulu mun normaalivalikoimaan ja siksi otin kyselyyn vain ne kaksi ”mainstreameintä” vaihtoehtoa.

budapest.jpg

Mulle Budapest oli pitkään joulusuklaa numero 1. Sain ensimmäisen Budapest-rasiani aikoinaan enoltani, jolla oli tapana postittaa sellaiset mulle ja siskolleni jouluna. Kiitos eno! Siitä tuli yksi mun joulun lempisuklaista. Budpestit herättävät paljon tunteita. Niistä joko tykkää tai niitä vihaa. Mä tykkään Budapestien rasvaisuudesta, joka on jotenkin koukuttavaa. Niistä erikoismauista en kuitenkaan niin paljoa. Koin Budapest-himoissani yhtenä jouluna järkytyksen. Mietin jouluherkkujen syönnin jälkeen erikoista olotilaani, jolloin yksi seurueesta kertoi Budapestien sisältävän mantelia. En ollut koskaan aiemmin reagoinut kyseiselle suklaalle, mutta tuon jälkeen olen suhtautunut näihin vähän varauksella. Manteli ei aiheuta mulle hengenvaaraa, kuten serkkunsa pähkinä, mutta allergioilla leikkiminen ei nyt koskaan ole kovin järkevääkään.

vihreat.jpg

Vihreäkuulajoulutorttu? Vihreäkuulakeksit? Kaikkea ne keksii, että kyseinen herkku tulisi vähän ympärivuotisemmaksi. En kuitenkaan usko näiden menestykseen. VIhreitä kuulia ostetaan jouluna. Omasta lapsuudestani muistan isäni saaneen aina Vihreäkuula-rasian lahjaksi. Joskus saatoin ostaa sille itsekin sellaisen, koska isälle nämä aina upposivat (tosin niin ehkä useimmat jouluherkut). Itse söin ja syön yleensä yhden kuulan, jonka jälkeen totean ne ihan liian makeiksi ja yksitoikkoisiksi omaan makuuni. Pähkinäallergikkona joudun jättämään konvehtirasioiden herkuista aina osan muille syötäväksi. Muistan mummoni havainneen asian ja korvanneen tulevana vuosina mun konvehtirasian näillä pallomarmeladeilla. Olin suklaafanina hitusen järkyttynyt, mutta onneksi konvehdeista ei ole meidän joulunvietossa vielä koskaan ollut pulaa.

juliat.jpg

Tässä on sitten se toinen lapsuuden suosikkini. Juliat olivat MUN juttu. Niitä ei muiden paketeista löytynyt. Vaikka haukuin edellä marmeladit, on olemassa muoto, jossa ne menevät mullekin – päällystettynä sukalalla (hei, tietenkin!). Juliat ovat muita suklaakonvehteja raikkaampia tuon marmeladisisuksen vuoksi, joten niitä pystyy mun mittakaavalla jotenkin helpommin syömään, vaikka olisi jo vähän paha olo suklaansyönnistä. Ne on vähän niin kuin suklaaövereiden välipala. 😉 Haha, kuulostan nyt siltä kuin vetäisin konvehteja ihan huolella olotilasta riippumatta, mutta näin ei toki ole. Olen itseasiassa usein sekä perheeni että kavereideni keskuudessa ainoa, joka ei pysty syömään edes suklaapatukkaa kerralla, vaan ottaa pari palaa ja palaa rikospaikalle myöhemmin uuden himon yllättäessä. Teen tälläkin hetkellä aika paljon salapoliisityötä piilottaakseni mun pahan päivän varalle ostetut herkut puolisoltani, joka muuten napsii ne nopeasti parempiin suihin.

aftereight.jpg

After Eightistä meillä oli aiemmin perheessä vitsi, että saa avata vain kahdeksan jälkeen. Se oli oikeastaan aika hyvä, sillä näin suklaat säästyivät kauemmin ja lopulta ei käynyt mielessäkään ottaa aftereita ennen kahdeksaa. Tää oli aina se viimeinen paketti, joka aukaistiin. After Eightejä en muista montaa kertaa saaneeni joululahjaksi. Lapsuudessa ne olivat mielessäni ehkä enemmän aikuisten herkkuja. Tykkään niistä paljon, mutta en voi syödä montaa kerralla. Tuo minttutäyte on jotenkin niin makea.

Se kaikkien aikojen paras joulusuklaa

Mutta mun kaikkien aikojen suosikin jätin äänestyslistalta pois. Se on herkku, jota saan vain jouluisin – muuten sitä ei taida Suomen kaupoista löytyäkään. Se kaikkein ihanin, suussasulavin, överein suklaakonvehti. Paras joulusuklaa, mitä kuvitella saattaa. Nimittäin: Moritzin Jääsuklaa. Tämä. 

jääsuklaa.png

Lainasin kuvan Foodien verkkosivuilta, koska oma boksini on vielä kyseisestä paikasta toimituksessa. Aiemmin kerroinkin, että tilaamme ruoat aina viikoittain kotiin Foodiesta ja tällä viikolla sain lisätä jääsuklaan listalle. Vihdoin. En ole uskaltanut tilata aiemmin, sillä haluan näitä olevan vielä jäljellä joulupäivän leffamaratoniinkin. Ja kuten mainitsin, salapoliisin työ on hankalaa, etenkin jos haluaa säilyttää rasian jääkaapissa, josta nautittuna nämä ovat parhaimmillaan. Jääsuklaat muistuttavat paljon itsetehtyjä konvehteja. Muistan äidin tehneen suklaakonvehteja sellaisiin pieniin metallinväriisiin ”muffinssimuotteihin” siskon koulun myyjäisiin. Nämä maistuvat aika samalle. Tosi rasvaisia, tarpeeksi makeita, mutteivät liian makeita ja niin suussa sulavia. Ihan parhaita ikinä!

Vielä yksi kysymys leijuu ilmassa. Miten kävi sen vuosittaisen konvehtiskaban, joka herättää aina mielipiteitä molempiin suuntiin. Itse äänestin pähkinäallergikkona ja suurena tryffelifanina Pandan puolesta niistä ananaskonvehdeista huolimatta, mutta.

konvehdit.jpg

Siitä huolimatta Fazer vei aika kirkkaan voiton. Allergikkona edustanen vähemmistöä. Olen myös ollut usein ainoa, joka vetää ne ananaskonvehditkin – ei ne pahoja ole, vaikka eivät myöskään mun ensimmäinen vaihtoehto. 

Alkoipa tehdä mieli suklaata. Onneksi eilen juuri tulimme laivalta ja pääsen halutessani herkuttelemaan Fazerin Dumlesuklaalla heti, kun haluan. Joulun aikaan annan itselleni luvan syödä suklaata ilman omantunnontuskia. Liikun kuitenkin normaalisti ja joulu on vain kerran vuodessa.

Ihania herkutteluhetkiä teidän kaikkien jouluun!

 

– Noora

 

Lue lisää jouluherkuttelupostauksia:

Paras porkkananalaatikko

Helppo pipariohje

 

Puheenaiheet Ruoka ja juoma Höpsöä