Mental Health Monday: Ei sittenkään p*ska maanantai

DSC_0598.jpg

Festariviikonloppu takana, uusi viikko edessä, jonka on määrä alkaa aikaisella aamupalaverilla. Sääennuste lupaa sadetta ja muutenkin kylmempää ilmaa. Vilkaisen pöydän kulmalle kertynyttä laskukasaa ja samalla mieleen nousee ahdistus kaikista vastaamattomista meileistä ja kirjanpidon laiminlyömisestä. Treeneihinkin pitäisi ehtiä, vaikka motivaatiota ei ole mihinkään liikkumiseen.

Onneksi monet asiat ovat asennoitumiskysymyksiä, ja pienillä muutoksilla voi saada todella suuren muutoksen aikaan. 

Kuten nyt vaikka sillä, että päätimmekin siirtää palaverin naapuriin Saran luo toimiston tai kahvilan sijaan. Heräsin kymmenen minuuttia ennen palaverin alkua, ja laahustin läppäri kourassa viereiseen taloon. Samalla kun hörpin Saran vääntämää tuorepuristettua porkkanamehua ja tunsin saavani taas energiani takaisin, läppärit sauhusivat ideoita pallotellessamme. Parin tunnin tehokkaan suunnittelun jälkeen päätimme lähteä lounastreeneihin, joka sai jalat vapisemaan kuin haavanlehdet, mutta jonka jälkeen energiaa oli taas himpun verran enemmän. 

Tfw:ltä ulos astuessamme alkoi satamaan, ja päätimme vielä käydä lounaalla Kolmosessa. Sara pyöräili ja minä juoksin hoilaten eye of the tigeria samalla kun kummatkin kastuivat litimäriksi. Pian saimme kuitenkin herkkuannokset eteemme ja märät vaatteet unohtuivat. Takaisin juostessa jalka ei enää ollut niin raikas, mutta Saran kannustuksella jaksoin painaa kotiin asti. 

Nyt istun tässä suihkunraikkaana läppärin edessä, eikä päivän to do -lista tunnu enää yhtään niin raskaalta. Oikeastaan tuntuu että energiaa riittäisi vaikka mihin. Ymmärrän toki, että kaikilla ei ole mahdollisuutta sanella näin suurelta osin oman työpäivänsä kulkua, mutta pienilläkin muutoksilla voi olla todella suuri vaikutus siihen omaan jaksamiseen.

Kuten vaikka pakkaamalla vaihtovaatteet ja suihkukamppeet reppuun ja juoksemalla töihin, sopimalla yhteisen joogatunnin ystävän kanssa ennen töiden aloitusta, käymällä Allas Sea poolilla uimassa ja saunassa, tekemällä mehun tai smoothien mukaan toimistolle, sopimalla lounastreffit lähellä työskentelevän ystävän kanssa tai aloittamalla työt puoli tuntia aiemmin saadakseen karata hyvissä ajoin kotiin.

DSC_0591-2.jpg

Pictures: Johanna Rontu

Suhteet Oma elämä

10 hauskinta Blockfesteilta

D8X_9273-2.jpg

Ai että miten hauska viikonloppu takana! Blockfest ei pettänyt tänäkään vuonna, eikä varsinkaan tämä seura. Näiden tyyppien kanssa ei voi välttyä nauramisesta johtuvilta vatsakrampeilta, joita mahtui tähän viikonloppuun hyvin monta. Esimerkiksi seuraavat tilanteet ovat naurattaneet myös jälkikäteen. 

Tytöt käyvät lauantain aamiaisen jälkeen ostamassa kaikille kasvonaamiot, jotta saadaan hiukan eloa väsyneisiin kasvoihin. Kyseeessä on ”sheet mask” joka on melko kuumottavan näköinen (alla kuva :D). Joku koputtaa oveen ja oletamme sen olevan Marianna. Sara tempaisee oven auki maski naamalla pelkissä alushousuissa vain huomatakseen että oven takana on hämmentyneen näköinen siivoojaa. Hän on niin järkyttynyt että ojentaa vain luuttua Saralle ja kysyy ”want to clean?” ”mmmm, no we´re okay” 

20170829_234634.jpg

Olemme lounastamassa ihanassa ravintolassa ennen festareille menoa, kun ampiainen piinaa pöytäseuruettamme jatkuvasti. Päätän lähteä toiselta puolelta ravintolaa hakemaan menua, jolla sen voisi tappaa. Sara on kuitenkin ottanut tilanteen omin käsiinsä ja saanut ampiaisen hengiltä jollain muulla tavalla. Hän huutaa ravintolan toisesta päästä täysillä ”KUOOOLIIII!!”. Koko terassi hiljenee hetkeksi ja kääntyy katsomaan pöytäämme.

Ensimmäisenä iltana käymme katsomassa Kapasiteettiyksikön ja Fintelligensin keikkaa telttalavalla, jonka ihan katon rajaan on laitettu leveä screeni, josta näkyy myös keikka. Janni katselee hetken yläilmoihin ja toteaa, ”onpa hauska että noi esiintyjät on tänä vuonna tuolla noin korkealla”.

Sara kertoo, että on luullut pienempänä että Fintelligensin kaikki peliin – biisissä ei suinkaan lauleta ”haluun sen pokaalin” vaan ”haluuks Seppo kaalin?” ja Mikä boogie – biisissä ”mul on taskut täyn käteist” olikin ”mul on taskuis pelkää teet”. Voiton vei kuitenkin Poika saunoo biisin väärinymmärrys siitä, että kannusta samppanjaa, ei olekaan käsky kannustamaan samppanjaa.

Pahimman hepulin saa aikaan Hovimuusikko Ilkan kappale sarjakakkaajasta. Tämä on soinut päässäni repeatilla koko viikonlopun. 

Nasin keikka on mieletön. Hauskinta on kuitenkin lukuisat ”What’s up Helsinki” ja ”Finland, Helsinki, I love you” fiilistelyt.

Esittelen tytöille Body Blurin, johon kaikki hullaantuvat. Sen jälkeen sääremme loistaa kilpaa auringon kanssa. En tiedä kumpi heijastaa paremmin valoa, Saran lateksihame vai sääret?

20180818_184914.jpg

Kesken iltaa Sara käy vessassa ja päättää suihkaista vähän kuivashampoota otsatukkaansa. Valitettavasti se on kuitenkin tarkoitettu tummille hiuksille, joten loppuillan Saran otsatukassa on musta Zorron merkki.

Olemme pakkahuoneella jatkoilla, kun super suloinen tyttö tulee kertomaan lukevansa kaikkien meidän blogeja. Hän on meitä kaikkia yli päätä pidempi kaunotar ja yhtäkkiä toteaa ”olettepa te yllättävän lyhyitä kaikki!” 😀 

Sara juo pari vodka redbullia, jonka johdosta koko kilometrin matka Pakkahuoneelta hotellille taittuu Parkour -hengessä. Video tästä tilanteesta löytyy varmaan vielä Annikan ja Saran ig- storeista. 

Saattaa olla että tilannekomiikka ei taivu näin kirjoitettuun muotoon, mutta ei tällaisen viikonlopun jälkeen päässä pyöri nyt mitään järkevämpääkään. Toivottavasti kaikilla on ollut kiva viikonloppu! Ajattelin itse lähteä nyt vähän ulkoilemaan 🙂 Mukavaa sunnuntain jatkoa!

Suhteet Ystävät ja perhe