Vilma kirjoitti jonkin aikaa sitten unelmista ja tavoitteista tekstin, johon samaistuin paljon. Hän kertoi, että unelmat ja tavoitteet ovat ne, jotka saavat aamulla sängystä ylös ja tuovat mieltä asioihin. En voisi olla enempää samaa mieltä. Vilman tavoin olen pienestä pitäen rakastanut unelmointia, tavoitteiden asettamista ja unelmakarttojen tekoa. Ne toimivat tietynlaisena elämän energiana kaikessa tekemisessä.

Ja aina välillä sen energian on hukannut. Kun unelmoi suurista asioista ja sellaisista jutuista, minkä ei oikein edes usko toteutuvan, voi olla aika tyhjä olo sitten kun pääseekin tavoitteisiinsa. Jossain vaiheessa suurin unelmani oli kiertää maailmaa poikaystäväni kanssa ja tehdä töitä samalla. Unelma tuntui melkein naurettavalta aluksi, sillä poikaystävälläni ei ollut työtä, jota hän olisi pystynyt tekemään mistä tahansa. Halusimme myös New Yorkiin, missä oli järkyttävän kalliit vuokrat. Olisi ollut helppo tuomita unelma mahdottomaksi, sillä kysymyksiä, joihin meillä ei ollut vastauksia oli valtavasti.

Kun lopulta unelma toteutui, ja pääsimme viettämään arkea reissun päällä, totesin ettei se ollutkaan niin upeaa kuin olin mielessäni kuvitellut. Tällaisissa hetkissä saattaa hiukan lamaantua. Piti keksiä uusi yhtä suuri unelma, mutta mikään ei tuntunut sytyttävän sellaista roihua, kuin aikaisemmat haaveet. Jos ne unelmat ja tavoitteet ovat juuri niitä, mitkä eteenpäin vievät, on raskasta kulkea eteenpäin ilman sellaisia.

Itselleni unelmat ovat myös tietynlaista elämännälkää. Ja kaikki tietävät, miten tympeää on, kun ruokahalunsa menettää. On ihana päästä ruokapöytään silloin, kun kaikki näyttää herkulliselta, eikä malttaisi odottaa ensimmäistä suupalaansa. Kaikki maistuu silloin erityisen herkulliselta. Mutta silloinkin on syötävä, kun on huono olo eikä mikään maistu. Vähän samanlaiselta tuntuu elämä ilman minkäänlaisia unelmia tai tavoitteita itselleni. Se on silloin vain sellaista päivittäisten rutiinien toistamista.

Jälkikäteen ajateltuna, tuo elämännälkä puuttui itseltäni pidemmän aikaa. Sillä polulla millä olin, ei ollut enää sellaisia juttuja, jotka olisivat saaneet minut syttymään tai herättämään sitä nälkää elämään. Ja siksi elämästä tuli vähän sellaista suoriutumista. Nyt tuntuu, että olen taas löytänyt unelmoinnin ihan uudelleen. Ja se näkyy ihan kaikessa. Elämä maistuu hyvältä ja siitä nautiskelee suurella intohimolla.

Jos mietit nyt, ettei elämän tarvitse olla millään tavalla tavoitteellista, voidakseen nauttia siitä, olet ihan oikeassa. Parasta on, jos pystyy olemaan kiitollinen juuri siinä hetkessä ja elämäntilanteessa missä on. Jos olet 100 % tyytyväinen elämääsi, etkä haluaisi yhtään asiaa saavuttaa tai muuttaa, voit olla todella onnellinen.

Jos kuitenkin takaraivossa on joku unelma, jota et ole uskaltanut lähteä tavoittelemaan, listaan nyt muutaman syyn, miksi kannattaisi.

1. Teet asioita, joita et olisi ikinä kuvitellut tekeväsi. Osa on pelottavia, osa hyvällä tavalla jännittäviä ja osa rankempia kuin olisit osannut kuvitellakaan. Silti kaikki näistä kokemuksista tuo sinua vähän lähemmäs unelmaasi ja muovaavat maailmankuvaasi laajemmaksi.
2. Sinusta tulee rohkeampi. Mitä suuremman hypyn tuntemattomaan joudut tekemään tavoitellessasi unelmaasi, sen enemmän rohkeutta saat lisää. Seuraavalla kerralla mikään ei tunnu mahdottomalta.
3. Opit, kuinka paljon sinulla on annettavaa ja mihin kehosi ja mielesi pystyy. Kun kohtaat haasteita ja voitat ne, huomaat olevasi kykeneväinen paljon enempään kuin olit kuvitellutkaan.
4. Löydät merkityksellisyyden tekemiseesi. Kun tekee töitä unelmansa eteen, ei tarvitse miettiä ”mitä järkeä tässä on?”, vaan tiedät kaiken vievän sinua lähemmäs maalia. Tylsätkin hommat hoituu hymy huulilla, kun mielessä pitää kirkkaana tavoitteen.
5. Opit joka päivä uusia asioita. Jos suhtautuu intohimolla tekemiseensä, oppimiskäyrä on hurjan jyrkkä. Yhden päivän aikana voi ymmärtää saman verran, kuin monen viikon kestävällä kurssilla koulussa, silloin kun aihe innostaa.
6. Sinulla on hyvä olo itsesi kanssa. Silloin kun tekee merkityksellisiä asioita, saavuttaa tavoitteita ja kulkee kohti omaa päämääräänsä, on helpompi olla itsensä kanssa.Arvojensa mukainen elämä on tärkeää.
7. Vaikutat positiivisesti ympärilläsi oleviin ihmisiin.Sen lisäksi, että voit itse paremmin, toimit myös inspiraationa lähipiirillesi ja muille kohtaamillesi ihmisille. Sinun palosi saattaa olla se potku takapuolelle, jota joku toinen kaipaa lähteäkseen tavoittelemaan omaa unelmaansa.
8. Elämästä tulee nautinnollisempaa.Kun saat oman potentiaalisi valjastettua käyttöösi, alat nähdä myös muissa ihmisissä potentiaalia. Näet haasteiden sijaan mahdollisuuksia ja opit tarttumaan tilanteisiin.

Taas oli aika avata viime vuoden kirjeet, jotka olimme vuosi sitten kirjoittaneet ja puolestaan tehdä uudet ensi vuotta ajatellen. Oli hauska palata vuoden takaisiin mietteisiin ja huomata, miten moni toiveista oli toteutunut. Ensimmäisessä kappaleessani luki, jotakuinkin näin: ”ihana kuulla, että olet nykyään sellaisessa työssä, missä viihdyt ja koet kehittyväsi jatkuvasti. Uuden työpaikan myötä myös tulevaisuuden haaveesi konkretisoituivat ihan eri tavalla ja kaikki tuntuu selkeämmältä. ”

Ja se on kyllä ihan totta. Välillä sitä unohtaa, miten paljon vuodessa voikaan tapahtua. Ja pitää muistaa olla kiitollinen niistä asioista, mitä tällä hetkellä elämässä on. Olen aina ollut sellainen unelmoija. Rakastan suunnitella tulevaa ja pohtia erilaisia juttuja, mitä haluan saavuttaa. Usein ne ovat olleet myös sellaisia ”mieluummin ennemmin kuin myöhemmin” -tyylisiä juttuja. Tällä kertaa huomasin, että oli vaikea toivoa juuri mitään konkreettisia asioita vuoden sisään. Monet tämän hetkisistä unelmistani ovat enemmänkin tyyliä ”seuraavan 3 ,5 tai 10 vuoden sisällä”.

Ennen tämä oli juuri päinvastoin. Oli helpompi miettiä lyhyen aikavälin toiveita ja kun joku kysyi mitä haluaa saavuttaa 5 vuoden päästä, menin ihan lukkoon. Se tuntui niin pitkältä ajalta, että sen aikaisia haaveita olisi ihan mahdoton aavistaa vielä. Ehkä tämä johtuu siitä, että vuosi tuntuu nykyään lyhyemmältä ajalta. Tai siitä, että olen nyt sellaisessa mielekkäässä elämänvaiheessa, josta ei ole kiire minnekään ”seuraavalle tasolle”.

Minulla on myös tapana pitää tavoitteet ja toiveet melko isoina. Sellaisina, joita ei melkein uskalla sanoa ääneen koska ne tuntuvat alkuun niin hulluilta. Koska silloin niissä yleensä on myös paljon eteenpäin ajavaa energiaa. Sellaiset jutut, mitkä ovat vain itsestä kiinni ja ”olisi ihan kiva tehdä” eivät tunnu tarpeeksi jännittäviltä aarrekartta- tai kirjetoiveilta. Vaikka niitä olisikin helppo keksiä.

Olinkin jo pari viikkoa mietiskellyt, mitä voisin kirjeeseeni rustata, melko huonolla menestyksellä. Yritin vauhdittaa prosessia kysymällä, että jos vuoden päästä mikään asia elämässäni ei olisi muuttunut, olisinko tyytyväinen? Samalla ajattelin, että luultavasti olisin ja toisaalta se aiheutti outoa levottomuutta. Toisaalta uskon myös siihen, että joskus parhaat asiat elämässä eivät tule suunnittelemalla vaan pelkästään sillä, että raivaa tilaa jollekin tuntemattomalle.

Joten ehkäpä vuoden yksi tärkeimmistä teemoista onkin luopuminen. Sen sijaan, että kiinnittäisi huomiota niihin asioihin mitä elämäänsä kaipaa, keskittyisikin päästämään irti huonoista tavoista ja sellaisista asioista, jotka vievät paljon energiaa, antamatta mitään.