Ei mikään luontoihminen
Pyrin olemaan kategorisoimatta itseäni tai muita mihinkään lokeroihin tai ihmistyyppeihin. Kuitenkin välillä saan mieleni kiinni jostain ajatusmöykystä, joka pitelee minua tekemästä joitain asioita.
En ole luontoihminen.
Se on yksi ajatuksista, jota olen yrittänyt muuttaa. En usko nimittäin edes väitteeseen. Enkä tiedä, mistä tämä ajatus on aikoinaan päähäni tullut. Ehkä siitä, että olen ollut urbaanimpi kuin monet muut. Puen mielelläni korot jalkaan ja köröttelen raitiovaunulla keskustaan. Istun kahvilassa espresso kädessä ja tuijottelen ihmisiä. Kuuntelen raitiovaunukiskojen kolinaa tai istun omat musiikit korvilla.
Se ei kuitenkaan sulje pois sitä, etten voisi viihtyä yhtä hyvin luonnossa. Oikeastaan rakastan olla ulkona. Rämpiä keskellä metsää ja kuunnella kun lumi narskuu kenkien alla. Istua tuntikausia rannalla katselemassa merta ja olla sitä mieltä että kaikki maistuu ulkona paremmalta.
Veikkaan että monilla on tällaisia ajatuksia.
En ymmärrä taidetta.
Kirjat eivät ole minua varten.
Urheilu ei kiinnosta.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Näitä ajatuksia kannattaa kuitenkin välillä tarkistaa. Olenko käynyt oikeanlaisissa näyttelyissä? Olenko lukenut eri genren kirjoja? Onko ainoa urheilukokemukseni koulun liikuntatunnilta?
Joskus omat ennakkoluulot ovat jostain ihan käsittämättömän vanhasta asiasta johtuvia. Sen takia niitä kannattaa kyseenalaistaa ja kokeilla eri asioita.
Pictures: Patrick Karkkolainen
