Talvihaalarikammo
Muistan todella elävästi ajan, jolloin vanhempani halusivat minun käyttävän talvihaalaria. Olin silloin esikoulussa, ja tämä oli tietysti kaikkein järkevin ratkaisu ulkopukeutumiseen. Omasta mielestäni haalarin pitäminen oli jotenkin ihan kamalan nöyryyttävää.
Siitäkin huolimatta, että olin saanut valita itse haalarini. Se oli harmaansininen ja siinä oli karvakaulus hupun ympärillä. Silti sen päällepukeminen oli joka aamu yhtä kamalaa. Odotin innolla aikaa, kun saisin päättää itse kaikki vaatteeni.
Siinä missä lapsena halusin pukeutua aina niin kuin muutamaa vuotta vanhemmat, nykyään tuntuu että nykyään kapinoin välillä toiseen suuntaan. Sunnuntaina olin matkalla brunssille hiukset kummallekin puolelle letitettyinä, kun eräs nainen pysäytti minut. Hän kehui kampaustani ja sanoi ilahtuneensa nähdessään aikuisella letit. Hänen mukaansa lettejä ei usein ikäisilläni näe, ja olisi hauskaa etteivät aikuiset ottaisi tyyliä tai kampaustaan niin vakavasti.
Onneksi nykyään saa pukeutua juuri niin kuin haluaa, oli se sitten vaaleanpunainen college-paita, jättipipo ja löysät kimalletrikoot, tai vaihtoehtoisesti vaikkapa jakkupuku. Tosin kukaan ei myöskään huolehdi siitä, että olisi nilkat peittävät sukat jalassa. On muuten jotenkin kivaa pitää pitkästä aikaa talvivaatteita, kun viime talvi meni lämpöisessä. Saa nähdä kauan jaksan olla talvitamineista innoissani.
Trousers – Ellos, Shoes -Puma, Shirt – Monki, Jacket – Junkyard, Beanie – Monki
Pictures: Sara Vanninen
