Pikkelöity punasipuli = <3

DSC_0031.jpg

Tässä kesän aikana, kun näitä kulhoja on nyt tullut syötyä monenmoisia, kuten esimerkiksi pokebowl, salmon bowl, ja graavilohi bowl, olen aina miettinyt, että näihin sopisi pikkelöity punasipuli ihan täydellisesti. Jostain ihmeen syystä olen kuitenkin kuvitellut sen olevan jokin hyvin pitkän ja vaativan valmistusprosessin takana. 

Eilen päätin kuitenkin vihdoin etsiä ohjeet sen tekoon, ja voi herranjestas, sehän oli maailman helpoin homma. Aikaa meni noin 5 minuuttia itse valmistukseen (jäähdyttämiseen tosin enemmän), eikä ostoslistakaan ollut kovin pitkä. Nyt ärsyttää vain se, että kukaan ei ollut kertonut sen olevan näin vaivatonta. Tein sipulit tämän reseptin pohjalta.

  • 2 suurta punasipulia
  • 1 tl suolaa
  • 3 rkl sokeria
  • 2 dl valkoviinietikkaa 
  • 05, dl vettä

Pilkoin ensin sipulit ohuiksi viipaleiksi ja sen jälkeen kiehautin kaiken muun kattilassa ja kaadoin sipulien päälle. Kun ne olivat jäähtyneet tarpeeksi, laitoin koko setin jääkaappiin. Niin sitä vain oppii tätä ruoanlaittoa pikkuhiljaa, ja ymmärtää että harvat asiat ovat mitenkään erityisen vaikeita tai aikaavieviä. 

Pikkelöityjen sipulien kaverina oli totutusti lasinuudeleita, porkkanaa, kesäkurpitsaa, kanaa, soijaa, Mirin-riisiviinietikkaa, valkosipulia, ituja, limeä, chiliä ja avokadoa. Tässä muuten taas tulee todistettua se, että mitä värikkäämpi annos, sitä maukkaampi se yleensä myös on! 

I’m obsessed with different bowls. They are so easy to make, and there are so many different options that you won’t get bored. This time I had chicken with sesame seeds, zucchini, carrots, avocado, pickled red onion, chili, noodles and lime! Delicious! 

DSC_0024.jpg

DSC_0028.jpg

DSC_0033.jpg

 

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Liikunta

Naisten välisestä solidaarisuudesta

Niko8.jpg

Lähiaikoina kun on ollut taas keskustelua meikkaamisen ja meikittömyyden ympärillä, olen pohtinut paljon naisten välistä solidaarisuutta. Keskustelussa on usein hyvä ajatus takana – hyväksykäämme itsemme sellaisena kuin olemme. Samanlaista narratiivia on ollut paljon myös kehonkuvan ympärillä. Kuitenkin usein näissä on sellainen ikävä pohjavire, joka samalla lyttää muita naisia.  

”Skinny girls look good in clothes, but fit girls look good naked” – tyyppiset voimalauseet eivät varmaan paranna kenenkään itsetuntoa? Tai ”Nainen on kauneimmillaan luonnollisena”- tuskin lohduttaa esimerkiksi aknen kanssa taistelevaa tyyppiä. ”Kato itsevarmuutta vaan peliin, sä oot parhaimmillas just noin!”. Itse aikuisiän aknen kanssa kamppailleena ei ainakaan naurattaisi tuollaiset kehotukset. 

Itsetunnon kohotus ja itsensä hyväksyminen ovat toki minunkin lempiaiheitani täällä. Täydellisessä maailmassa kaikki viihtyisivät omissa nahoissaan. Usein tuntuu vain, että nämä keskustelunavaukset nostavat sitä yhtä naistyyppiä jalustalle, oli kyseessä sitten lihavat, laihat, lihaksikkaat, meikatut tai meikittömät, ja painaa muita samalla alas. Sinänsä hyvät tendenssit muuttuvat vähän ikäviksi silloin, kun se pitää tehdä muiden kustannuksella. 

Enkä haluaisi rajata keskustelua vain naisiin, mutta en itse ainakaan ole törmännyt tällaiseen miesten keskuudessa. Ainakaan samassa määrin. Korjatkaa toki, jos olen väärässä.

Eikö olisi kaikkien edun mukaista, että jokainen saisi toteuttaa naiseuttaan juuri sellaisella tavalla kuin haluaa? Olla se uhkean muodokas Marilyn, tai linnunluinen laiheliini, käyttää tunteja itsensä ehostamiseen tai kulkea kasvot luonnollisena päivästä toiseen, ilman että kenenkään tarvitsisi leimata ulkomuotoseikkojen takia häntä mihinkään paremmuusjärjestykseen? 

Loistavan tekstin saman aiheen ympäriltä voit lukea täältä. 

Picture: Tomi Taskula

Puheenaiheet Ajattelin tänään