Huh mikä fiilis. Eilen tosiaan saavuimme takaisin kotiin ja Helsinki näytti kyllä kauniimmalta kuin muistinkaan. Iltapäivä meni perheen kesken meidän luona ja sainpahan jopa purettua laukutkin ennen iltaa. Jotenkin tuntui ihan surrealistiselta, kun Helsinki-Vantaalla alkoi kuulla suomenkieltä joka puolelta. En saanut lainkaan nukuttua koneessa, joten olin niin väsynyt että jouduin miettimään välillä, olenko hereillä vai unessa. 

Automatka kotiin meni ihan sumussa, mutta kun vihdoin sain kotioven auki, tuli ihan käsittämättömän hyvä fiilis. Kaverimme, joka oli ollut täällä sen aikaan, oli siivonnut asunnon ihan priimakuntoon, ostanut karkkia, Fzerin sinistä ja tulppaaneita odottamaan olohuoneen pöydälle. Tuli niin lämmin olo, kun pääsi omaan kotiin ja kaikki oli niin kuin pitikin. 

Kävelimme illalla vielä kauppaan hakemaan ruisleipää, Oltermannia ja kahvia. Siinä tuttuja teitä pitkin astellessa oli ihan kummallinen olo. Kaikki oli niinkuin ennenkin, mutta ei kuitenkaan. Olemme itse muuttuneet niin paljon, etteivät tutut kulmat jotenkin enää ole entisellään. 

Jotenkin ihmeen kaupalla saimme valvottua niin myöhään, että tuntuu kuin rytmi olisi kääntynyt kertaheitolla. Heräsin ensimmäisen kerran aamuseitsemältä ihanaan auringonpaisteeseen. Tämä päivä on ollut melkoista säntäilyä paikasta toiseen, sillä kalenteri on uhkaavan täynnä kaikkea heti toukokuussa. Kaikki on kuitenkin kivaa tekemistä ja olen iloinen, että puuhaa riittää, sillä muuten saattaisi olla tällä hetkellä vähän tyhjä olo. 

Nyt pitäisi vielä lähteä hakemaan meidän vaatteita poikaystävän vanhempien luota, joten palataan huomenna asiaan!

Right now I’m feeling so happy to be home. No matter how beautiful places I visit, I always feel the best when I get back home 🙂 I’ve been running around all day, and now we have to get going to my boyfriends parents house to get our clothes! Can’t wait to get all my old clothes back to use.