Vappu meni railakkaasti Brooklynin puolella ja sunnuntaina vietimmekin melko löhöilypainotteisin päivän kotosalla. Välillä syötiin salaattia, välillä nukuttiin kaikki samassa sohvasängyssä ja tuli siinä katsottua pari elokuvaakin. Iltapäivällä alkoi olla jo niin homeinen olo, että päätimme lähteä illalliselle johonkin. Päätin hetken mielijohteesta meikata Sadun ja annoin hänelle puolestaan tehtäväksi vaatettaa minut. 

Oli niin hauska nähdä, kuinka erinäköisiä meistä tuli, kun valitsi sellaiset meikit ja vaatteet, mitä toinen ei normaalisti valitsisi. En tiedä onko minulla koskaan ollut noin tyköistuvaa mekkoa päällä, mutta tykkäsin siitä ihan hirmu paljon. En olisi myöskään osannut yhdistää tuota niittivyötä asuun, mutta se sopi siihen ihan mielettömän hyvin. Laittautuminen tekee kyllä ihmeitä omalle fiilikselle, sillä siinä katuja pitkin koroissa kipsutellessa ei ollut enää mitään tietoa päivän väsymyksestä. 

Puhuimme illallisella siitä, kuinka on jotenkin ihanaa että itsestä löytyy sellainen ruma ankanpoikanen-puoli, missä tulee röhnötettyä pieruverkkareissa, tukka takussa, ilman meikkiä sohvalla, ja kuinka erinäköiseksi saa itsensä pienellä laittamisella. Kun on olemassa sellaisia luonnonkauniita ihmisiä, jotka näyttävät ihan samalta sunnuntaina sohvalla, kuin perjantai-iltana juhlissa. Ennen olen kadehtinut niitä, että miten he voivat aina näyttää niin hyvältä? Nykyään olen oppinut arvostamaan sitä, että juhla-minä ja koti-minä ovatkin erinäköisiä. 

We spent sunday mostly at home, watching movies, taking naps and eating salad. On the evening we decided to go to a dinner and I suggested that my friend chooses what am I going to wear. It was really fun, because I loved my outfit even though I wouldn’t have chosen it by myself.