Iltaisin ei täällä Väli-Amerikassa ole ollut juuri tekemistä ja illallisen jälkeen onkin menty aika pian nukkumaan. Auringonlaskut ja erilaiset pelit ovat olleet ihan parasta viihdettä. Pari päivää sitten loikoilimme tulivuoren rinteellä ilta-auringossa Mojitoja nautiskellen ja pelasimme arvuuttelupeliä.

Kyseessähän on tietysti Kunniattomat paskiaiset- elokuvastakin tuttu peli, jossa kullekin pelaajalle valitaan joku henkilö, jota hänelle ei kerrota. Sitten hänen tulee kysellä kysymyksiä, joihin voi vastata joko kyllä tai ei, ja lopulta arvata, kuka hän on. 

Pelaaminen meni jossain vaiheessa niin levelille, että hahmot menivät todella vaikeiksi. Oli King Kongia, Kolumbusta, Cartmania, Kola-Ollia ja Hannu-Hanhea. Kaikki kuitenkin arvattiin, joka on melkoinen ihme. 

Toisena pelinä olemme pelailleet kirjainkisaa, joka on mielestäni vielä hauskempi. Siihen tarvitaan vain kullekin kynä ja paperia, sekä ajanottoväline yhdelle minuutille (esim. puhelin). Ensin keksitään n. 10 eri kategoriaa, jotka voivat olla esimerkiksi maa, kaupunki, historian henkilö, lintu, suomalainen näyttelijä, kehon osa, tai mitä ikinä keksittekään. 

Seuraavaksi valitaan sattumanvaraisesti kirjain esimerkiksi lähimmästä kirjasta (esim. toinen sana, kolmas kirjain), jonka jälkeen kello lähtee tikittämään ja kaikki yrittävät keksiä kyseisellä kirjaimella jokaiseen kategoriaan vastauksen. 

Pisteiden lasku menee niin, että jos olet ainoa jolla on tietty vastaus, saat 2 pistettä. Jos jollain toisella on sama, saatte kukin yhden pisteen. Kuitenkin jos kolmella tai enemmällä on sama vastaus, saa siitä nolla pistettä. 

Minuutti on yllättävän lyhyt aika, ja kun kirjaimeksi tulee joku yhtään erikoisempi, kuten vaikka O, on jo todella haastava saada jokaiseen joku vastaus. 
 

Kuvat: Sara /Tickle Your Fancy

Olemme patikoineet viime päivien aikana todella paljon. Majoitumme tosiaan tulivuoreen rinteellä, ja yhtenä päivänä kiipesimme ylös vesiputoukselle. Matka oli melko haastava ja siinä viidakossa samoillessa tuli todella kuuma. Olikin aivan ihana pulahtaa viileään veteen. Putoukseen muodostui ihan huikea pienenpieni sateenkaari. 

Aurinko alkoi jo kadota vuorenrinteen taakse kun virkistäydyimme lammessa. Meidän lisäksemme vesiputouksilla oli muutaman henkilön hippiporukka, jotka istuivat ympyrässä ja soittivat kitaraa. Suuret kirkkaansiniset perhoset lentelivät ympäriinsä aina välillä laskeutuen kivelle patsastelemaan. 

Olisin voinut jäädä vesiputoukselle kuuntelemaan livemusiikkia ja kellumaan vedessä vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Edessä oli kuitenkin vielä tulivuorelta laskeutuminen, joka piti tehdä ennen kuin aurinko katoaa kokonaan horisontista. Onneksi märällä tukalla ja bikineillä oli viileämpi haikkailla, varsinkin kun pääsi lampsimaan alamäkeä. 

Maisemat olivat alastullessa melkein vielä hienommat, kun meri kimmelsi ilta-auringossa matalalla ja lehmät hengailivat rinteellä, kuin jossain idyllisessä maitomainoksessa. 

Yksi asia, mihin pitää kyllä jatkossa panostaa hiukan enemmän, on kaikki varusteet tällaisella matkalla. Ei ole nimittäin mitkään parhaat kengät tähän hommaan nuo Niken Free Runit. Suunnittelimme jo loppukesäksi Islannin tai Lofootin reissua samalla porukalla. Se olisi aivan huikea! 

Viimeiselle kuvalle olen nauranut jo varmaan tuhat kertaa. Ensin nimittäin kuvittelin sen olevan ihan tavallinen maisemakuva. Kuitenkin lähemmällä tarkastelulla voi löytää poikaystäväni vasemmasta alalaidasta odottaen hyvää pelästyttämishetkeä. Meillä on nimittäin jatkuva pelästyttämiskilpailu käynnissä, jonka seurauksena tällaisia tapahtuu usein. 
 

Kuvat: Minä & Sara /Tickle Your Fancy