PANAMAN LAPSET

Mielestäni on aina jännittävää uuteen maahan saapuessa katsella, miltä ihmiset näyttävät. Mitä enemmän on reissannut, sitä paremmin oppii tunnistamaan eri maan kansalaiset ulkonäön perusteella. Suomalaisen bongaa nykyään todella kaukaa, vaikka ennen en oikein osannut sanoa, miltä me näytämme. Myös australialaiset, saksalaiset ja Jenkit tunnistaa usein helposti. 

Täällä Karibian puolella olin yllättynyt, kuinka uskomattoman kauniita ihmisiä täällä näkyy. Niin persoonallisia ja uniikkeja kasvoja. Tummia piirteitä, sinisiä silmiä ja kiharia hiuksia, joihin aurinko on vaalentanut raitoja. Jotenkin olin kapeakatseisesti ajatellut, että nämä näyttäisivät samalta, kuin esimerkiksi meksikolaiset. Kuitenkin nämä kansalaisuudet ovat todella erilaisia keskenään. 

Kuvasin yhtenä päivänä saaren lapsia, ja harjoittelin siinä samalla ontuvaa espanjaani. Lasten kanssa on aina jotenkin helpompi yrittää puhua vierasta kieltä. Arasti lähestyin heitä kamerani kanssa ja pyysin, josko saisin ottaa heistä kuvat. 

He tuntuivat olevan kovin innoissaan kamerastani ja haltioissaan tulivat katsomaan räpsittyjä kuvia itsestään. ”ooooooh, muy bonita!” huutelivat he kuvat nähdessään. Ja kauniita he totta tosiaan ovatkin. Pitäisi useammin lähteä tutkimusretkille kameran kanssa iltaisin.

Kulttuuri Suosittelen

PAHIMMAN LUOKAN FIILISTELIJÄ

Olen pahimman luokan fiilistelijä, ja pystyn hehkuttamaan näennäisesti todella pieniäkin asioita päivittäin. Jollain tavalla tuntuu, että  on helpompi pysyä kiitollisena, kun huomioi asiat, jotka omaa päivää ilahduttaa. Tulen myös onnelliseksi silloin, kun poikaystäväni puolestaan fiilistelee minulle jotain asiaa. Pidän muutenkin seurasta, jossa kaikki tuntuvat ilahtuvan pienistä jutuista ja nostavat sillä tavalla koko ryhmän henkeä. 

Aloin pohtia sitä, kuinka meidän kaltaisemme ihmiset ovat varmasti rasittavaa seuraa joillekin. Mielestäni ihmisiä on tässä suhteessa kolmea eri tyyppiä. Fiilistelijät koettavat aina löytää jokaisesta tilanteesta jotain hienoa ja saattavat ilahtua silminnähden vaikkapa hienosta pilvimuodostelmasta. Kun jotain kivaa tapahtuu, fiilistelijän on pakko jakaa seurueelleen se, että ”HEI miettikää, me ollaan nyt TÄÄLLä ja tää tapahtuu just NYT!”.  

Fiilistelijöiden vastakohtana on mielestäni valittajat, jotka  keksivät jokaisessa tilanteessa jotain, mikä on pielessä. Aurinkoisella ilmalla he alkavat etsiä varjoisaa paikkaa, koska kuitenkin kohta iho punoittaa tai auringonpistos yllättää. Hikikin valuu jo siihen malliin, että parempi olisi vain mennä takaisin sisään. Hänen on pakko raportoida kaikki, mikä voi mennä pieleen ja muistutella asioista, jotka eivät ole menneet ihan nappiin. Jos ruoka on aivan loistavaa ravintolassa, muistuttaa hän, että odotusaika oli kuitenkin aivan liian pitkä. 

Näiden lisäksi on chillaajat, jotka eivät tarvitse muistuttelua suuntaan tai toiseen. He taitavat oikeasti eniten nauttia tilanteista ja olla kussakin hetkessä läsnä. He eivät menetä malttiaan jonkin kurjan asian tullessa eteen, mutta he pystyvät pysymään rauhallisina myös kivojen asioiden edessä. Leuka ei välttämättä loksahda auki jokaisen tähtitaivaan, kolibrin tai meritähden kohdalla, mutta myöskään kaatosade, bussista myöhästyminen tai huono asiakaspalvelu eivät ole valittelujen arvoisia. Huonoja asioita ei tarvitse toistella tai pahimpaan varautua, mutta hyvistä hetkistä voi nauttia myös ilman jatkuvaa hehkutusta. 

Koetteko kuuluvanne johonkin ryhmään, tai ärsyttääkö joku ihmistyyppi teitä? 
 


 

Muoti Ostokset Päivän tyyli Trendit