Meidän perheessä tosi moni on ainakin jossain elämänvaiheessa keräillyt jotain. Itse en ole ikinä tätä keräily-geeniä omistanut missään muodossa, vaan olen aika surutta aina laittanut tavarat ja vaatteet kierrätykseen tai antanut kavereille silloin, kun en niitä ole enää itse tarvinnut. Tavaranpaljous on ahdistanut ja olen halunnut pitää nurkat mahdollisimman vähän kuormitettuina. Yksi asia kuitenkin on, mitä keräilen: muistot. Minulla on muutama iso pahvilaatikko täynnä erilaisia muistoja, jättikokoinen laatikko täynnä valokuvia ja monen monta päiväkirjaa täynnä avautumista aina ensimmäiseltä luokalta lähtien. 

Vaikka en halua elää menneessä tai edes muistele kovin usein vanhoja asioita, en tiedä montaa hauskempaa asiaa, kun välillä kaivautua muistojen pariin ja lukea esimerkiksi omasta sielunelämästään kymmenen vuotta sitten. Muutenkin päiväkirjan kirjoittaminen on hurjan hauskaa hommaa. Harmittaa, että blogin aloituksen myötä on tullut enää harvemmin sinne raapusteltua. Pitänee taas kaivaa se esiin. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, mikäli ette ole ikinä päiväkirjaa pitäneet. 

Omasta päiväkirjastani vuonna -99 löytyy esimerkiksi tällainen lause:

Hei c’moooon, mietitään tätä demokraattisesti. En oikeastaan tiedä, mitä toi demokraattinen tarkoittaa. Mutta opin just, mitä konkreettinen tarkoittaa: se tarkoittaa kohteliasta, hyvin käyttäytyvää. 

Kengät. Nelly.com (vanhaa mallistoa), Farkut – Cheap Monday, Hattu – Asos (vanha), Bleiseri – täältä. 

*sis. mainoslinkin

Kuvat: Sara / Tickle your fancy