Vuosi kihlauksesta, puoli vuotta naimisissa

Vuosi sitten lokakuussa meistä tuli kihlapari. Pimeänä torstaiaamuna, hetkenä jota en olisi koskaan osannut odottaa, tavalla jota en olisi ikinä keksinyt. Ja nyt vuotta myöhemminkin pelkästään sen ajatteleminen saa vatsaan perhosia.

Viime syksy oli kaikkia edeltäjiään mukavampi. Ehkäpä juuri tuon kihlauksen takia. Oli jotain niin ihanaa, että asiat jotka normaalisti vievät melankoliaan, kuten pimeys ja koleus, tuntuivat täysin triviaaleilta asioilta.

Silloin ei vielä tiedetty maailmanlaajuisesta pandemiasta mitään. Vietimme ihanan reissun Amsterdamissa, joka jäänee viimeisimmäksi matkaksi pitkään aikaan, ihan vain kahdestaan. Istuimme täysissä ravintoloissa desinfioimatta käsiämme, kävimme baareissa ja kapakoissa ilman maskeja ja pengoimme vintagekauppojen vaatetarjontaa miettimättä turvavälejä.

Jos olisin sillon voinut kurkata, miltä elämä näyttää vuoden päästä, en olisi varmaan uskonut näkemääni. Että istuisin täällä aviomieheni(!) vanhempien luona aamiaispöydässä, remontoisimme taas uutta asuntoa ja vatsani olisi niin iso, että sen päälle voisi laskea lautasen.

Miten lyhyt aika vuosi onkaan, ja miten paljon siinä voikaan tapahtua. Niin hyviä asioita, kuin huonojakin. Kaiken kamaluuden keskellä vuosi 2020 on kuitenkin se, jolloin meistä tuli aviopari ja tulee vielä perhe.

Lue myös:

10 vuotta

Menimme naimisiin

Poikaystävän suusta x 33

Parisuhteista ja rakkaudesta

Tuttu juttu show -kisa

Poikaystävän pukema

Kommentit (2)
  1. Hei, kuukaudet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella 🙂

    1. Ah, kiitos korjauksesta! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *