Tag: Lydia

Ennen kuin minusta tuli äiti…

En voi uskoa että eilen tuli kuluneeksi vuosi siitä kun sain sinut ensimmäistä kertaa rinnalleni. Olit juuri sen näköinen millaiseksi olin sinut ajatellut. Tummat, melkein mustat hiukset ja suloisen ruttuiset kasvot.

Reilut pari viikkoa on vierähtänyt päivittämättä blogia ja se on tehnyt niiin  h y v ä ä. Blogitauon ottaminen tuntui äärimmäisen vapauttavalta.

Onnea on koti jossa saa olla oma itsensä. Jossa tsempataan ja tuetaan. Jossa herätään hymyillen. Jossa tämä pikkuinen pitää liikkeessä niinäkin hetkinä kun tekisi mieli mennä peiton alle murehtimaan.

Viime päivinä oon tuntenut ensimmäistä kertaa kunnolla haikeutta vauvan kasvamisesta. Hän on ottanut ihan muutaman viikon sisällä hirveän kasvuspurtin. Vaatekaapista on pitänyt kaivaa isompia vaatteita esille, hän on oppinut vilkuttamaan ja istumaan itse ilman tukea.

Lydialla on ikää kohta yhdeksän kuukautta (apua, en kestä) ja ollaan päästy nyt kunnolla vauhtiin sormiruokailun kanssa. Vielä kuukausi tai pari sitten hänen taitonsa eivät vielä vaikuttaneet ihan riittäviltä sormiruokailuun, mutta nyt kehitystä on tapahtunut ihan hurjasti!

Äitiys. Tähän astisen elämäni vaativin rooli. Kaikista elämäni rooleista se merkittävin ja minua eniten määrittelevin rooli – niin itseni kuin muidenkin silmissä.

Nämä kuvat on otettu sunnuntain sijasta torstaina, mutta meillä on ollut eilen ja tänään ihan samanlainen leppoinen meno. Syömistä, leikkimistä, naurua, halailua ja neuvolasta saatuun lorukirjaan tutustumista.

Tänään meidän tyllerö täyttää kahdeksan kuukautta. Kaksi kolmasosaa vauvavuodesta on siis takana päin. Eilen 8kk neuvolassa hänellä oli pituutta 71,6 cm ja painoa 7,2 kiloa.

Seitsemän kuukauden ikäinen vauva ei vielä paljoa tarvitse jouluksi, mutta yhden asian halusin hänelle kuitenkin ostaa. Joulukoristeen muistoksi hänen ensimmäisestä joulustaan. Yritin etsiä kaupoista baby’s first christmas- joulukuusenkoristetta, mutten löytänyt mitään omaa silmää miellyttävää. Kaikki näkemäni olivat liian koristeellisia ja imeliä. Olin jo luopunut toivosta, kunnes huomasin paikallisessa valokuvaamossa simppelin joulupallon, jonka voi itse koristella mieleisekseen.