MEISTÄ TULEE TALONRAKENTAJIA!
Huhtikuussa kirjoitin blogitekstin, jossa kerroin siitä miten turhauttavalta minusta tuntuikaan, kun kaikki muut ympärillämme tuntuivat löytävän sen itselleen täydellisen asunnon, mutta me emme löydä mitään vuodenkaan etsinnän jälkeen.
En olisi osannut kuvitellakaan, että vain yhdessä yössä kaikki muuttuu.
Eräänä toukokuisena arkipäivänä näin ystäviäni työpäivän jälkeen. Istuimme Amos Rexin edustalla kuumassa auringonpaahteessa, kun mieheni soitti minulle. Hän kertoi, että Oikotielle oli ilmestynyt kiinnostava tontti ja ehdotti, että menisimme katsomaan sitä heti samana iltana. No mikä jottei, kuulostaa hauskalta, sanoin.
Kun pääsin kotiin, lähdimme oitis ajamaan Espooseen ja tonttia katsastamaan. Olimme jo puolen vuoden ajan katselleet toista tonttia tältä samalta alueelta, mutta asiat sen kanssa etenivät verkkaisesti. Tykästyimme alueeseen alunperin sen rauhallisuuden ja hyvän saavutettavuuden vuoksi: lähellä kulkivat länsiväylä ja tuleva metro, mutta asuinalue oli silti kodikas ja vehreä.
Nyt katsastamamme tontti oli täynnä pusikkoa, ja taivaisiin kurkotti useampi korkea puu. Tontilla oli myös vanha vaja sekä rakennus, jota ei ollut asutettu kahteenkymmeneen vuoteen. Piha oli pahuuden hallussa, omenapuut olivat kuihtuneet ja pihalla oli epämääräistä tavaraa. Siellä oli kuitenkin myös paljon kauniita tammenversoja, ja aurinko sattui ilta-aikaan tontille kauniisti. Linnut visersivät ympärillämme – tuntui siltä, kuin aika olisi pysähtynyt hetkeksi.
Toisella puolella tonttia naapuri teki pihatöitä. Lähestyimme naista ja kysyimme, voisimmeko jututtaa häntä myynnissä olevasta tontista. Nainen osoittautui todella mukavaksi ja kierrätti meitä omalla tontilla kertoen lisää alueesta. Naapurin kohtaamisesta jäi todella lämmin fiilis.
Kotimatkalla takaisin Lauttasaareen keskustelimme tontista ja mielipiteemme menivät yksiin. Molempien mielessä pyöri sama kysymys: tämäkö se on? Vuoden etsimisen ja kymmenien asuntonäyttöjen jälkeen hyppäisimmekin tuntemattomaan ja valmiin kodin sijasta lähtisimme toteuttamaan rakennusprojektia – omakotitaloa, joka oli meidän yhteinen haaveemme.
Kun pääsimme takaisin kotiin Lauttasaareen soitimme välittäjälle ja kerroimme, että haluaisimme tehdä tontista tarjouksen. Hyvä, että olimme edes ehtineet jättää kirjallisen tarjouksemme ja pohtia, mitä tuli tehtyä, kun puhelin soi. Välittäjä kertoi, että myyjä oli hyväksynyt tarjouksemme – meistä tulisi tontin omistajia.
Parin viikon päästä istuimme pankissa ja kirjoitimme sopimuksen, jonka myötä tontti siirtyi haltuumme. Olimme riemusta sykkyrällä ja innoissamme, mutta samaan aikaan hieman kauhuissamme. Emme voineet uskoa, että suuresta haaveestamme – omasta tontista ja omakotitalosta – tulisi totta.
Mutta ennen kuin unelmamme omasta omakotitalosta on totta, on edessä pitkä vuosi täynnä satoja päätöksiä. Vaikka emme rakenna taloamme pitkästä tavarasta vaan otamme muuttovalmiin talon, on siinäkin paljon tehtävää ja mietittävää.
Tuleva vuosi tuokin tullessaan monenlaista. Olimme ostaneet tontin jo ennen kuin mieheni kosi minua – juuri tämän takia kosinta tulikin osittain yllätyksenä, sillä ajattelin, että tulemme keskittymään talonrakentamiseen. Nyt edessämme olisivat niin häät kuin talonrakennusprojekti.
Aivan pähkähullua? Todennäköisesti. Mutta sellaista elämä toisinaan on. Katsotaan, muuttuuko blogi pian rakennus- ja hääblogiksi!
lue myös:
taloprojektin ensivaiheet: tila tontiksi ja purkulupa
Isot onnittelut <3<3 projekti tulee olemaan varmaan tosi jännittävä! Omassa talossa on varmasti se kiva puoli, että pääsee tekemään siitä just sellaisen kuin itse haluaa. Vaikka varmsti se valinnanvaikeus välillä voi olla vaikeaakin! Tsemppiä teille tulevaan vuoteen, kivaa seurata projektia täällä jos siitä kirjoitat :))
Kiitos Miia <3 Tämä on kyllä todella mielenkiintoinen prokkis! Tähän asti kaikki on sujunut hämmentävän hyvin – mutta kyllä jossain vaiheessa varmaan vielä kiristellään hampaita / vuodatetaan kyyneleitä :–D Tsemppi tulee siis tarpeeseen! <3